Miten poikkeusolot vaikuttaisivat yritysten toimintaan?
Yritysten on hyvä varautua pitkittyviin kriiseihin nykyisessä turvallisuusympäristössä. Jos Suomi joutuisi turvautumaan valmiuslakiin kriisissä, viranomaisten laajemmat toimivaltuudet voisivat vaikuttaa kriittisiin yrityksiin. Esimerkiksi elintarvikkeiden tuotantoa voitaisiin muuttaa.
Sähkökatkot kiertävät maata ja logistiikkakeskusten palvelimet ovat kyberiskujen kohteena. Vesilaitoksiin ja ruuan tuotantolaitoksiin kohdistuu hybridivaikuttamista: disinformaation levittämistä veden saastumisesta, kyberhyökkäyksiä ruuan jakelujärjestelmiin, ja yleisen epäluottamuksen lietsomista ruuan riittävyydestä. Silti ihmisten perustarpeista olisi huolehdittava. Esimerkiksi elintarviketuotannon toimivuus on kriittistä, jotta voidaan turvata riittävästi ruokaa ihmisille Suomessa.
Edellä kuvattu tilanne ei ole näköpiirissä, mutta sellaiseen on varauduttava.
“Suomen elintarvikehuollon jatkuvuus lepää pitkälti yritysten toimintakyvyn varassa”, sanoo Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) verkostoyhteistyöyksikön johtaja Heli Tammivuori.
Yritysten toimintavarmuus edellyttää keskinäisten riippuvuuksien tunnistamista, hallintaa ja varajärjestelyjen suunnittelua. Siksi yritysten ja viranomaisten yhteistyö on elintärkeää yhteiskunnan toimintakyvyn vahvistamiseksi.
Miten yhteiskunnan pelisäännöt muuttuvat poikkeusoloissa?
Huoltovarmuuskeskuksen Heli Tammivuori tietää, mitä pitkittynyt kriisitilanne tarkoittaisi yrityksille. Hän oli mukana laatimassa HVK:n keväällä 2026 julkaisemaa kuvitteellista skenaariota, jossa Suomi joutuu poikkeusoloihin ja pitkittyneeseen sotatilaan. Skenaario on tarkoitettu yritysten ja viranomaisten varautumisen ja harjoitustoiminnan tueksi.
Vakavimmillaan Suomessa saatettaisiin joutua toteamaan poikkeusolot sodan uhkan tai muun vakavan kansallisen kriisin vuoksi. Tällöin viranomaisten toimivaltuuksia saatettaisiin laajentaa. Sillä voisi olla vaikutuksia lukuisten yritysten toimintaan yhteiskunnan kannalta kriittisillä aloilla, kuten energia- tai logistiikka-alalla, elintarvikehuollossa, terveydenhuollossa tai puolustusteollisuudessa.
“Poikkeusolossa yhteiskunnan pelisäännöt muuttuvat, vaikka toimintaa ohjaa viimeiseen asti normaaliolojen lait”, Tammivuori sanoo.
Miten poikkeusolot vaikuttaisivat viranomaisten toimivaltuuksiin?
Vasta poikkeusolojen toteaminen mahdollistaisi viranomaisten toimivaltuuksien muutoksen huoltovarmuuskriittisten yritysten toimintojen ohjauksessa.
Esimerkiksi elintarvikehuollossa valmiuslaki antaa maa- ja metsätalousministeriölle muun muassa mahdollisuuden elintarvikkeiden tuotannon ohjaamiseen, jotta ruoka riittää kaikille.
“Pitkittyneessä kriisissä elintarviketuotantoa velvoitettaisiin esimerkiksi lisäämään kapasiteettia eli lukuisten tuotteiden sijasta tuotanto keskitettäisiin muutamiin keskeisiin tuotteisiin”, Tammivuori kuvailee.
Poikkeusoloissa elintarvikehuollon määräyksiä antaa maa- ja metsätalousministeriö lisätoimivaltuuksiensa avulla. Se voi velvoittaa vaikkapa kemikaalivalmistajia luovuttamaan vedenkäsittelyssä tarvittavia kemikaaleja vesihuoltolaitokselle. Kuljetuskalustoa taas voitaisiin ohjata viranomaisten käyttöön korvausta vastaan.
Poikkeusolojen aikana yritysten on turvattava toimintansa jatkuvuus ja suorituskykynsä lähtökohtaisesti itse.
Valtio tukee yrityksiä esimerkiksi tarjoamalla ajantasaisen tilannekuvan sekä priorisoimalla tarvittavia resursseja siten, että huoltovarmuus kyetään ylläpitämään.
Varautua pitää myös epätodennäköiseen
Pitkittyneestä kriisistä selviäminen vaatii yrityksiltä säännöllistä varautumista harjoittelemalla ja huolehtimalla ajantasaisesta valmius- ja varautumissuunnitelmasta sekä vastuuhenkilöiden osaamisesta. Kun kriisi on ovella, on jo myöhäistä.
“Keskeisten toimintojen jatkuvuuden turvaaminen on perusta. Se tarkoittaa vaikkapa energian ja veden saannin varmistamista, jos normaali toimitus katkeaa. Kun myös henkilöstö tietää tehtävänsä ja vastuut, poikkeusoloissakin tilanne saadaan nopeasti haltuun ja tarvittavat muutokset tehtyä”, Heli Tammivuori selittää.
Hänen mukaansa on myös hyvä varautua siihen, että poikkeusolojen aikana yrityksen avainhenkilöitä voidaan kutsua maanpuolustustehtäviin. Yritysten on hyvä esimerkiksi nimetä varahenkilöitä ennakkoon, varmistaa osaaminen sekä kouluttaa säännöllisesti.
Yritysten varautuminen tarkoittaa myös sitä, että niillä on toimintaansa tarvittavat koneiden varaosat ja komponentit sekä varajärjestelyt toimitusketjujen hidastumisen tai katkeamisen varalta.
Nykyaikaista sodankäyntiä mutkistaa, että fyysisten hyökkäysten rinnalla on jatkuvaa hybridivaikuttamista, jonka yhtenä ilmentymänä informaatiovaikuttaminen pyrkii horjuttamaan luottamusta yhteiskuntaan ja sen toimivuuteen. Myös tällaiseen vaikuttamiseen yritysten pitää varautua.
Elintärkeää datavirtaa on suojeltava
Koska yritykset toimivat nykyään pitkälti tietoverkossa ja data ohjaa tavaravirtaa, toimivat tietoliikenneyhteydet ja kyberturvallisuus ovat a ja o.
“Kyberkypsyys toimialoilla 2025 -kartoituksen mukaan Suomessa kyberturvallisuus on kehittynyt maltillisesti ja kehitettävää on edelleen”, Tammivuori kertoo.
Toimittajasopimuksista huolehtiminen on myös varautumista. Esimerkiksi yhteistyökumppanien tietoturvan on oltava kunnossa ja dokumentoitu. Näin voidaan suojautua niin sanotuilta toimitusketjuhyökkäyksiltä, joissa hyökkääjä käyttää hyväkseen kolmannen osapuolen palveluita tai järjestelmiä päästäkseen sisään pääkohteensa järjestelmiin.
Yrityksiä velvoittavat myös huhtikuussa 2025 voimaan tulleen, EU:n NIS2-direktiiviin perustuvan kyberturvallisuuslain vaatimukset.
Kriisinkestävyys luodaan normaaliaikoina
“Pitkäaikainen kriisinkestävyys luodaan normaaliaikoina”, Heli Tammivuori sanoo.
Harjoitteleminen on tärkeää, sillä sen avulla testataan toimintoja ja lisätään toimintakykyä tiukan paikan tullen.
Huoltovarmuuskeskus tukee yrityksiä poikkeusoloissa muun muassa keräämällä ja jakamalla huoltovarmuuden tilannekuvaa.
“Meidän vahvuutemme on, että yrityksillä on erinomaiset yhteydet ja halu etsiä yhdessä ratkaisuja, kun tilanne sitä vaatii. Tämä toimii Suomessa erinomaisesti, koska meillä on pitkä historia julkis-yksityisestä yhteistyöstä, poolitoiminnasta ja lisäksi harjoittelemme kriiseistä selviämistä yhdessä. Hyvä vuoropuhelu liike-elämän ja viranomaisten välillä varmistaa elintärkeiden toimintojen jatkuvuuden”, Tammivuori muistuttaa.
Maaliskuussa käynnistynyt kansallinen TIETO2026-valmiusharjoitus kehittää siihen osallistuvien varautumista sekä viranomaisten ja yritysten välistä yhteistyötä. Harjoitus keskittyy tällä kertaa elintarviketuotantoon ja sen toimitusketjujen toimivuuteen kyberhäiriöissä tai informaatio- ja hybridivaikuttamisen tilanteissa. Yritykset ja viranomaiset kokoontuvat syyskuussa laajaan intensiivivalmiusharjoitukseen harjoittelemaan simuloituja informaatioympäristön, kyberturvallisuuden ja fyysisen maailman häiriöitä.
Miten viranomaisten laajenevat toimivaltuudet voivat näkyä yrityksissä poikkeusoloissa?
Valmiuslakia sovelletaan vain poikkeusoloissa, joissa tavanomainen lainsäädäntö ja viranomaisten normaali toimivalta eivät riitä kriisin hallitsemiseen.
Lain tarkoituksena on poikkeusoloissa turvata väestön toimeentulo, talouselämä ja yhteiskunnan elintärkeät toimintaedellytykset sekä ylläpitää oikeusjärjestystä ja perusoikeuksia. Valmiuslaki on uudistumassa ja hallituksen esitys siitä annetaan eduskunnalle vuoden 2026 aikana.
Elinkeinoharjoittajalle voidaan poikkeusoloissa asettaa vain sellaisia velvoitteita, joita se pystyy kohtuudella noudattamaan. Muu liiketoiminta pyritään turvaamaan niin hyvin kuin mahdollista.
Valmiuslaissa säädetään myös korvausvelvollisuudesta. Valtiolla on velvollisuus korvata yritykselle luovutettu omaisuus, suoritetut palvelut sekä elinkeinotoiminnan estymisestä aiheutuneet vahingot.
Näin lisätoimivaltuudet voisivat yrityksissä vaikuttaa
- Tuotannon ohjaus ja priorisointi: Julkinen hallinto voi ohjata yritysten tuotantoa, kulutusta ja resursseja koko yhteiskunnan edun mukaisesti. Teollisuuden tuotannon painopistettä voidaan siirtää kriittisiin resursseihin. Virvoitusjuomatehdas voidaan ohjata tuottamaan oluen sijaan juomavesipulloja, leipätehdas voidaan velvoittaa keskittämään tuotantonsa tärkeimpiin volyymituotteisiin erikoisleipien sijaan.
- Jakelun ja kulutuksen säännöstely: Viranomaiset voivat turvata yhteiskunnan kestävyyttä aloittamalla laajamittaisen säännöstelyn, joka voi koskea esimerkiksi polttoaineiden, elintarvikkeiden, lääkkeiden, lämmön ja sähkön jakelua ja kulutusta.
- Omaisuuden ja kaluston käyttöoikeus: Viranomaisilla on poikkeusoloissa mahdollisuus ottaa korvausta vastaan käyttöönsä yritysten omaisuutta. Kuljetuskalustoa voidaan tarvita kriittisiin kuljetuksiin ja tuotantoeläimiä varmistamaan ruokahuolto.
- Työvoiman ja asiantuntemuksen siirrot: Yritysten työvoimapula voi vaikeuttaa liiketoimintaa, kun osa väestöstä poistuu maanpuolustustehtäviin tai heidät ohjataan turvaamaan kriittistä siviili-infrastruktuuria.
Teksti: Hanna Kangasniemi
