Neljännen valtiomahdin turvana
Huoltovarmuusorganisaation Mediapoolin täyttäessä viisi vuotta suomalaisen median varautumisyhteistyön painopiste on siirtymässä teknisistä asioista sisältökysymyksiin.
Media-ala on joutunut viime vuodet luovimaan myrskyävällä merellä digitalisaation ja somen, mutta myös valemedian haastaessa perinteisen journalistisen työn. Huoltovarmuusorganisaatioon kuuluvan, median varautumisyhteistyöstä vastaavan Mediapoolin poolisihteeri Tero Koskinen arvioi, että tällä hetkellä yksi median keskeisistä haasteista on journalistien ja somevaikuttajien maalittaminen virkamiesten ja poliitikkojen ohella – eli joukkoistetun häirinnän ohjaaminen yksittäisten toimijoiden kimppuun.
Maalittaminen kaventaa lehdistönvapautta ja on siten ongelmallinen demokraattiselle yhteiskuntajärjestykselle.
”Vakavin on Venäjämielisten trollien häirinnän kohteeksi joutuneen Jessikka Aron tapaus, jossa edes käräjäoikeudelta saatu kansainvälisestikin esimerkillisen kova tuomio ei ole estänyt toiminnan jatkumista. Palkitun toimittajan elämää on häiritty jo vuosia”, Koskinen sanoo.
”Huolta ei suinkaan vähennä se, että yhden keskeisen maalittamisen kanavan niin sanottu päätoimittaja on tullut tehtäväänsä suoraan ’Donetskin kansantasavallan’ propagandaosaston johdosta. Kysymys kuuluu, kuinka isoja voimia siinä on taustalla? Mitä tällä kaikella testataan?”
Väitettä, että jokin eliitti päättäisi salaa asioista tavallisen kansan selän takana, on käytetty propagandassa vaikka kuinka usein. Nyt sillä yritettiin leimata pieni arkinen huoltovarmuusorganisaation toiminto.
Neljäs valtiomahti on selkeä kohde niille, jotka haluavat yhteiskuntaa horjuttaa. Sitä on siksi syytä puolustaa yhteistuumin.
”Media ei ole pelkästään yksi toimiala muiden joukossa vaan yksi demokraattisen yhteiskunnan keskeisistä instituutioista. Jos luottamusta sitä kohtaan horjutetaan, siitä kärsii koko yhteiskunta.”
Onko Mediapooli salaseura?
Viisivuotisjuhliaan 2020 viettävä Mediapooli on sekin joutunut maalittamisen ja salaliittoteorioiden kohteeksi. On esimerkiksi väitetty, että pooli olisi Nato-johtoinen ja että siellä kontrolloitaisiin suomalaisen uutismedian sisältöjä ja päätettäisiin, ketkä osallistuvat vaalipaneeleihin. Syytteet ovat Koskisen mielestä absurdeja.
”Mediapoolissa työskentelee vain kaksi ihmistä, joista toinen puolipäiväisenä. On suorastaan hauska yhtälö, mitä kaikkea toimintaa tuolla resurssilla väitetään pyöritettävän. Todellisuudessa me teemme varsin arkista ja huomaamatonta huoltovarmuustyötä yhdellä toimialalla.”
Väitettä, että jokin eliitti päättäisi salaa asioista tavallisen kansan selän takana, on käytetty propagandassa vaikka kuinka usein. Nyt sillä yritettiin leimata pieni arkinen huoltovarmuusorganisaation toiminto.
Media ei ole pelkästään yksi toimiala muiden joukossa vaan yksi demokraattisen yhteiskunnan keskeisistä instituutioista. Jos luottamusta sitä kohtaan horjutetaan, siitä kärsii koko yhteiskunta.
Ensimmäisen kerran näitä teorioita tuli julkisuuteen 2018 ja ne levisivät eduskuntavaalien alla erilaisten alakulttuurien käyttöön. Ne ovat kuitenkin pysyneet pienen piirin harrastuksena.
”Olemme katsoneet viisaimmaksi olla käytännössä reagoimatta niihin. Valtaosa väestöstä on kuitenkin niin fiksua, että he eivät lähde tällaiseen mukaan”, Koskinen kertoo.
”Jonkinasteista huolta herätti yksi vaaleissa mukana ollut pienpuolue, jonka kärkiteemoja Mediapoolia koskeneet salaliittoteoriat olivat sekä eu- että eduskuntavaaleissa. He eivät juuri saaneet ääniä, mikä varmaankin osaltaan vaikutti meitä vastaan suunnatun kampanjan hiipumiseen. Toki edelleen aihe saattaa pullahtaa esille irrallisissa somepäivityksissä.”
Kaikkea ei voi kertoa
Mediapoolia on moitittu salamyhkäisyydestä. Koskinen muistuttaa, että laki kieltää kertomasta julkisuuteen poikkeusoloihin liittyvistä asioista, mutta kaikki muu toiminta on avointa. Journalistina itsekin pitkään toiminut Koskinen kannattaa avoimuutta.
”Poikkeusoloihin varautuminen on huoltovarmuustoiminnan ydintä, eikä siinä ole mitään salattavaa, että me sitä teemme. Mutta mihinkään yksityiskohtiin emme jo lain mukaan voi mennä näistä asioista puhuessamme.”
Osallistuminen julkiseen debattiin ei myöskään palvele sitä tarkoitusta, jota varten Mediapooli on olemassa eli mediayhtiöiden varautumisyhteistyötä.
”Koska mediaa koskevat asiat kiinnostavat ja herättävät tunteita, en ehtisi mitään muuta tehdäkään, jos lähtisimme mukaan jokaiseen keskusteluun. Parhaiten toimii viestintä, joka kohdistuu alalla työskenteleviin ammattilaisiin”, Koskinen sanoo
”Mutta kyllä me aina olemme journalistien käytettävissä. Toimintamme on viime aikoina herättänyt kasvavaa kiinnostusta maailmalla, sillä sielläkin demokratiaa uhataan monelta suunnalta. Edellinen haastattelija tuli amerikkalaisesta Foreign Policy -lehdestä.”
Lue Foreign Policyn verkkolehden artikkeli, jossa Tero Koskinen on yksi haastateltavista.
Suomi on kansainvälisissä vertailuissa ykkönen ihmisten luottamuksessa uutismediaan. Lukema on kuitenkin koko ajan laskussa, emmekä voi tuudittautua hyvään asemaamme.
”Korkean luottamuksen taustalla voi olla se, että media ei meillä ole niin polarisoitunutta kuin monessa muussa yhteiskunnassa. Siinä yksi tärkeä vaikuttaja on ollut julkisen sanan neuvosto, jossa on jo 50 vuoden ajan yhdessä pohdittu toiminnan eettisiä kysymyksiä. Neuvosto on hillinnyt polarisoitumista edellyttämällä medialta journalistista laatua ja yhdessä sovituissa ohjeissa pitäytymistä. Ja taustalla on tietysti myös Ruotsin vallan ajoilta yltävä yli 250 vuoden sananvapauden perinne – joka lähti aikoinaan liikkeelle kokkolalaisen Anders Chydeniuksen aloitteesta.”
Takavuosien tuhannen markan setelissä komeillut kokkolalainen Anders Chydenius oli merkittävä varhainen valistusajattelija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Ruotsin valtiopäivillä. Hänen keskeinen poliittinen saavutuksensa oli vuonna 1766 vuoimaan astunut maailman ensimmäinen lehdistönvapauslaki.
Jutun kuvitus, paitsi Tero Koskisen kuva, Wikipedia.
