Siirry sisältöön
Huoltovarmuuskeskus

Merenkulku kaipaa uusia osaajia

Suomen merikuljetusten ja samalla ulkomaankaupan sujuvuuden uhkana väijyy suomalaisten merenkulun ammattilaisten väheneminen sekä talvimerenkulkuun sopivan kaluston ikääntyminen.

16.5.2023
logistiikka

Vaikka koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota ovat koetelleet merikuljetusten jatkuvuutta, merikuljetuksen ammattilaiset ovat selvinneet hyvin poikkeusoloista ja häiriötilanteista.

“Esimerkiksi merikuljetusten kyky reagoida pakotteista johtuviin kemikaalien, raakaöljyn ja puutavaran kuljetushäiriöihin testattiin ja todettiin hyväksi”, sanoo Turun yliopiston logistiikan professori Lauri Ojala.

Nykytilanne ei kuitenkaan takaa merikuljetusten huoltovarmuuden hyvää tasoa jatkossa, ellei sitä hoideta aktiivisesti. Varautuminen on pitkäjänteistä työtä erityisesti isoja investointeja vaativalla merikuljetusalalla. Alan tilannetta on käyty läpi Ojalan johtamassa työryhmässä, joka on laatinut selvityksen Suomen merikuljetusten huoltovarmuudesta HVO:n Vesikuljetuspoolin ja Suomen Laivameklarit ry:n toimeksiannosta ja osana HVK:n Logistiikka 2030 -ohjelmaa.

Hyvästä nykytasosta huolimatta seuraavien 10–15 vuoden aikana merikuljetusten huoltovarmuuden taustalla väijyy useita uhkia. Ojala nimeää kolme tärkeintä: talvimerenkulkuun sopivan kaluston uusiutuminen, geopoliittisen tilanteen mahdollinen vaikeutuminen sekä osaavan henkilöstön saatavuus. Erityisesti suomalaisen kansi- ja konepäällystön määrä on selkeässä laskussa. Suuri osa merikapteenin tai ylikonemestarin pätevyyden omaavista on jo yli 50-vuotiaita ja eläköityy 10–15 vuoden aikana. Osaamispula näkyy kuluvan vuosikymmenen lopulla myös varustamoiden ulkopuolisissa tehtävissä. Kysyntää olisi kaikille alan erilaisille osaajille.

“Me tarvitsemme hyvin laaja-alaista merenkulkualan osaamista niin varustamoissa, laiva-, lossi- ja lauttaliikenteessä, satamissa, meriliikenteen ohjauksessa (VTS) kuin vaikkapa viranomaistoiminnoissa, hallinnossa ja opetuksessa.”

Myös useisiin maalla tehtäviin merenkulkualan töihin tarvitaan kokemusta ja näkemystä merenkulusta sekä muun muassa alusteknistä tai juridista osaamista. Osaan vaaditaan myös merikapteenin pätevyys eli kauppalaivastossa palvelleita henkilöitä. Ojala nostaa esiin myös merijuridiikan, jonka hallitsee Suomessa vain noin 50 juristia:

“Nuorta juristipolvea pitäisi houkutella alalle. Tarvitsemme esimerkiksi osaamista kansainvälisestä merioikeudesta hybridiuhkien, alueloukkausten ja vahingontekojen uhkien lisääntyessä merellä.”

Valmistuneiden määrä vähentynyt

Merenkulualan kouluihin hakeutuu yhä vähemmän opiskelijoita ja osa jättää opinnot kesken. Esimerkiksi merikapteenin opinnot vuosina 2013–20 aloittaneista vain vajaa puolet valmistui. Merikapteeniksi pätevöityminen saattaa Ojalan mukaan osalla viivästyä sopivien harjoittelupaikkojen puutteessa:

“Merikapteeniksi pätevöidytään tekemällä tietty määrä päällystön töitä aluksilla. Pätevyyskirjan saamisen pullonkaulana on ollut harjoittelupaikkojen vähyys. Päällystön tehtäviä hoitaa yhä useammin ulkomaiset osaajat.”

Kustannuspaineet ovat ajaneet varustamoita käyttämään kansainvälisessä rahtiliikenteessä yhä enemmän niin kutsuttuja sekamiehistöjä, joissa tietty osa miehistöstä tulee EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta. Suomalaisen kansipäällystön pätevyyskirjat ovat vähentyneet selvästi samalla, kun ulkomaisen kansipäällystön kelpoisuustodistukset ovat lisääntyneet. Ojalan mukaan pitäisi pohtia, miten suomalaisten varustamoiden kilpailukykyä voisi parantaa ja lisätä siten alan houkuttelevuutta:

“Vahvat kotimaiset merenkulkutoimijat pitäisi saada kiinnostumaan myös alan koulutuksesta ja kehityksestä. Esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa on kyetty vuosikymmenten saatossa rakentamaan vetovoimainen ja vahva merenkulun elinkeinotoiminta.”

Kaupallisen merenkulun ja siten yhteiskuntamme toiminnan turvaaminen on huoltovarmuuden kannalta keskeinen asia. Siinä kotimaisen miehistön saatavuudella ja esimerkiksi talvimerenkulun osaamisella on roolinsa. Kriittisiä resursseja ovat muun muassa luotsit ja talvimerenkulun avustus.

“Poikkeusoloissa sekamiehistön vaihtuvuus voi kasvaa. Kotimaisten osaajien määrään satsaamalla meillä on paremmat mahdollisuudet varmistaa, että aluksilla on myös poikkeusoloissa riittävä ja osaava miehitys.”

Osaajapula päihitettävä yhteistyössä

Kotimaisten osaajien varmistamiseksi tarvitaan Ojalan mukaan yhteistyötä kaikkien alan koulutukseen ja työllistymiseen vaikuttavien osapuolien kanssa.

“Asiasta pitää saada keskustelemaan saman pöydän ympärille niin varustamoiden, työmarkkinajärjestöjen, koulutusta tarjoavien oppilaitosten kuin Opetushallituksenkin edustajat. Vain yhteistyöllä alan osaajapula on mahdollista päihittää. Alan houkuttelevuutta tulee lisätä ja myös uranäkymiä parantaa monin tavoin.”

Ojalan mukaan alan opetusta tulisi tehostaa ja löytää toimivampia ratkaisuja opiskelun ja harjoittelun yhdistämiseen.

“Tätä työtä on jo tehty muun muassa Merenkulun HarjoitteluMyllyn kautta, mutta tekemistä riittää. Alan yleistä houkuttelevuutta ja kiinnostavuutta tulisi lisätä ja markkinoida nykyistä tehokkaammin ja laajemmin”, Ojala sanoo.

“Osaajapulan vakavuus näkyy Ruotsissa, jossa ollaan jo kriittisessä tilanteessa: heillä ei ole enää tarpeeksi ammattitaitoisia luotseja ja VTS-operaattoreita”, Ojala sanoo.

Teksti: Hanna Kangasniemi / Kuva: Reima Kokko, Valolink Oy

Jaa sivu:

FacebookTwitterLinkedInSähköposti

Syvenny myös näihin aiheisiin

Heli Tammivuori istuu toimistossa ikkunan vieressä ja katsoo ikkunasta ulos.

Toimiva verkosto-organisaatio tekee huoltovarmuudesta iskunkestävän

”Huoltovarmuusorganisaation avulla kehitetään yritysten huoltovarmuuden suorituskykyä. Uudella strategiakaudella vahvistamme verkoston rakenteita, luomme yhteistyölle tarkempia toimintamalleja ja määrittelemme toimijoiden tehtäviä sekä rooleja. Näin siirrymme yhteistyössä varautumisesta kohti valmiutta”, sanoo Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) verkostoyhteistyöyksikön johtaja Heli Tammivuori.
HVK:n toimitusjohtaja Janne Känkänen seisoo ikkunan edessä selin kameraan

HVK:n uusi strategia vastaa turvallisuustilanteen muutokseen

”Tosiasia on, että toimintaympäristössämme on tapahtunut perustavaa laatua oleva muutos. Huoltovarmuuskeskuksen strategian ja sen painopisteiden on vastattava nykyistä turvallisuustilannetta. Meidän tehtävämme on varmistaa yhteiskunnan ja kansalaisten kannalta kriittiset toiminnot, ja uusi strategiamme on vastaus tähän.” Näin sanoo Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) toimitusjohtaja Janne Känkänen.

Terveydenhuoltosektorin tärkein tehtävä on kriisinkestävyyden varmistaminen

Globaali epävarmuus, kyberuhat, pandemioiden riskit ja luontokato kirittävät terveydenhuoltoalaa varautumaan tulevaan. Varautumista johtaa terveydenhuoltosektorin puheenjohtaja Taneli Puumalainen.