Kasvinterveydestä huolehtiminen edistää suomalaisen metsä- ja maataloustuotannon elinvoimaa
Kasvinterveys on keskeinen osa maa- ja metsätalouden pitämistä elinvoimaisena. Se on myös osa huoltovarmuutta, ja sen laiminlyömisen seuraukset saattavat olla mittavat. Hyvän kasvinterveyden tilan ylläpitäminen vaatii jatkuvaa valppautta, yhteistyötä ja sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin.
Kasvinterveyslaki Suomessa täytti tänä vuonna jo 100 vuotta. Sen juuret ulottuvat Irlannin perunaruttoon ja kasvitautien ennaltaehkäisyyn.
Suurin osa ravinnostamme perustuu kasveihin – myös lihantuotanto. Maailman sadosta menetetään vuosittain noin 20–40 % kasvintuhoojien vuoksi, ja maailmantalouteen kasvitaudit aiheuttavat noin 220 miljardin ja tuhohyönteiset noin 70 miljardin dollarin loven.
Viljelymaat on tärkeää säilyttää vapaina kasvintuhoojista, jotta ruoantuotanto on tulevaisuudessakin mahdollista. Puutarhakasvien siemeniä ei tuoteta Suomessa, ja taimetkin tulevat enenevässä määrin ulkomailta, mikä lisää haavoittuvuuttamme.
Myös metsämme ovat hyvin haavoittuvaisia kasvintuhoojille, koska ne koostuvat vain muutamasta puulajista. EU:n taloudellisesti, ympäristöllisesti ja yhteiskunnallisesti vaikutukseltaan erittäin vakaviksi arvioitujen kasvintuhoojien listalla on useita meidän havu- ja lehtipuitamme vahingoittavia ja tappavia tuhoojia.
Suomessa puustoa vahingoittavat tai tappavat kasvintuhoojat aiheuttavat vuosittain reilun 100 miljoonan euron tappiot – merkittävimpänä juurikääpä (yli 50 miljoonaa euroa vuodessa), jolle jatkuvapeitteinen metsänhoito luo täydellisen lisääntymisalustan.
Ilmastonmuutos auttaa tuholaisia
Kasvinterveyteen vaikuttavat rajoitukset ja säädökset ovat Suomessa tiukkoja, ja niillä pyritään ehkäisemään erityisesti karanteenituhoojien maahantuloa. Karanteenituhoojat ovat kasveille vaarallisia tauteja tai tuholaisia. Tunnetuimpia karanteenituholaisia Suomessa ovat mm. koloradonkuoriainen, aasianrunkojäärä sekä tulipolte.
Suurin uhka suomalaisille kasveille sekä puille on ihmisten ja tavaroiden kansainvälinen liikkuminen. Kasvien ja siementen tuonti sekä matkustaminen lisäävät riskiä uusien tuholaisten leviämiselle.
Osa karanteenituhoajista saapuu maahan itsenäisesti mm. ilmavirtojen mukana, ja niiden torjunta on usein kallista, hidasta ja vaivalloista. Perunasyövän, tulipoltteen ja koloradonkuoriaisen kaltaiset tuotantoa suuresti uhkaavat vitsaukset on tähän asti saatu torjuttua ja pidettyä pois määrätietoisten ja rajujenkin toimenpiteiden ansiosta.
Tuholaisia vastaan taistelu käy ilmastonmuutoksen myötä yhä haastavammaksi, kun pitkät pakkasjaksot vähenevät. Ilmastonmuutos vaikuttaa muutenkin kasvinterveyteen monin tavoin, kun ääriolosuhteet lisääntyvät. Jo nyt kasvukausi on muuttunut, ja uudet tuholaislajit sekä taudit leviävät helpommin. Esimerkiksi perunan ja metsien tuholaisongelmat ovat yleistyneet, ja erityisesti kaarnakuoriaisten aiheuttamat tuhot voivat johtaa tuotannon laskuun ja hintojen nousuun.
”Jätehuollon näkökulmasta on ikävää, että tuholaisongelmat kohdataan pääsääntöisesti kasvukaudella kesäisin, jolloin jäte- ja energialaitokset voivat olla kesätauolla. Tämä vaikeuttaa karanteenituhoojien hävittämistä ja jätteiden käsittelyä tehokkaasti. Jätteiden käsittely ja logistiikka voivat muodostua ongelmaksi erityisesti alueilla, joilla ei ole paljon jätealan toimijoita”, varoittaa Ruokaviraston erityisasiantuntija Liisa Vihervuori.
Jätehuoltopooli tekeekin tiivistä yhteistyötä Ruokaviraston kanssa.
Valppautta, yhteistyötä ja sopeutumista tarvitaan kasvinterveyden ylläpitämiseksi
Kasvinterveyden turvaamiseksi tarvitaan monipuolisia ratkaisuja. Jätteiden käsittely ja kuljetus kovilla pakkasilla sekä jätteiden poltto on varmin tapa tuhota karanteenituhoojat, mutta myös kompostointi voi olla mahdollista tutkittujen tuholaisten kohdalla.
”Tilannetta haastaa se, että erityisesti metsäntuhoojatapausten hoidossa viranomaisten resurssit ovat enemmän kuin koetuksella. Ruokavirasto vastaa kasvintuhoojatapausten hoidosta yhteistyössä elinvoimakeskusten kanssa. Vakavassa tauti- tai tuholaistilanteessa tarvitaan kuitenkin runsaasti kiireellisiä virka-apupyyntöjä, koska aika ikkuna on lyhyt,” Liisa Vihervuori kertoo.
Keski-Euroopassa on jo nähty laajoja kuusituhoja, ja Suomessakin voitaisiin lisätä sekametsiä. Metsätaloudessa ikärakenteen tarkastelu ja metsien monimuotoisuuden kasvattaminen vähentäisivät myös tuhoja.
Maataloudessa kemiallisten torjunta-aineiden käytön vähentäminen ja uusien, turvallisempien biologisten ratkaisujen kehittäminen ovat välttämättömiä, jotta sadon määrä ja laatu eivät heikkene.
Viimekätisinä keinoina tuholaisten leviämisen estämiseksi voidaan asettaa viljelykieltoja tai rajoituksia. Karanteenituhoojauhka on riski myös toimijoille – yksin viranomainen ei pärjää, vaan laaja koulutus toimialalle ratkaisuista sekä uhkaavista tuholaisista auttaa havainnointiin sekä tilannekuvan ylläpitoon.
Hyvän kasvinterveyden tilan ylläpitäminen vaatii jatkuvaa valppautta, yhteistyötä ja sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin. Ratkaisut löytyvät monipuolisesta varautumisesta, tehokkaasta jätteiden käsittelystä, metsien monimuotoisuuden lisäämisestä sekä maa- ja metsätalousalan toimijoiden koulutuksesta ja yhteistyöstä. Näin voidaan turvata suomalaisen maatalouden ja metsätalouden elinvoimaisuus myös tulevaisuudessa.
Teksti: Taina Kallus
Kirjoittaja on Huoltovarmuusorganisaatioon kuuluvan Jätehuoltopolin poolisihteeri. Kirjoitusta varten on haastateltu erityisasiantuntija Liisa Vihervuorta Ruokaviraston kasvinterveys- ja lannoiteyksiköstä.
Lisätietoa:
- Valmiussuunnitelmat karanteenituhoojien varalle Ruokaviraston verkkosivustolla
- Tietoa kasvitaudeista ja tuholaisista Ruokaviraston verkkosivustolla
- Ruokaviraston Sata vuotta kasvien terveydeksi -juhlaseminaarin esitykset Ruokaviraston sivustolla
- How plant diseases threaten global food security (at Finnish Food Authoritys web site)
