Siirry sisältöön
Huoltovarmuuskeskus

Ilmastonmuutos pakottaa ajattelemaan huoltovarmuuden uusiksi

26.10.2026
ilmastonmuutosvarautuminenvastuullisuus

Ilmastonmuutos muuttaa tuotannon edellytyksiä pysyvästi ja geopoliittiset kriisit lisäävät toimitusketjujen epävarmuutta. Näitä riskejä tarkastelee Ulkopoliittisen instituutin (UPI) ja Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) syyskuussa 2026 julkaisema raportti. Emma Hakalan ja Helmi Räisäsen raportti käsittelee lääkkeitä, lannoitteita, energiasiirtymän raaka-aineita sekä sähkön saatavuutta.

Ilmastonmuutos ja geopoliittiset kriisit haastavat huoltovarmuuden. Varastojen rinnalle tarvitaan kykyä muuttaa tuotantoa, kulutusta ja toimintatapoja. Huoltovarmuus on perinteisesti tarkoittanut yhteiskunnan toiminnan turvaamista tilapäisten häiriöiden yli. Entä jos entinen normaali ei enää palaakaan?

– Kyse on säilyttämisen ja muuttamisen paradoksista. Huoltovarmuudessa on saatettu tottua ajattelemaan, miten häiriön yli päästään ja miten palataan takaisin normaaliin. Jos toimintaympäristö kuitenkin muuttuu pitkäkestoisesti, on väistämättä pohdittava myös sitä, mitä on kyettävä muuttamaan, jotta yhteiskunnan kannalta välttämättömät toiminnot voidaan säilyttää, HVK:n varautumisasiantuntija Ossi Heino kuvailee.

HVK:n varautumisasiantuntija Ossi Heino

Tutkimushanketta vetänyt UPI:n johtava tutkija Emma Hakala muistuttaa, että ilmastonmuutos ja poliittiset kriisit voivat voimistaa toistensa vaikutuksia. Esimerkiksi kuivuus voi heikentää tuotantoa samaan aikaan, kun sodat vaikeuttavat kauppaa.

UPI:n johtava tutkija Emma Hakala 

UPI:n tutkijatohtori Helmi Räisänen nostaa esimerkiksi Hormuzinsalmen jännitteet, joiden vaikutukset ulottuvat energiasta lannoitteisiin ja muihin raaka-aineisiin. Ilmastonmuutos lisää toimitusketjujen haavoittuvuutta entisestään. Sään ääri-ilmiöt voivat häiritä tuotantoa ja kuljetuksia samaan aikaan geopoliittisten kriisien kanssa.

UPI:n tutkijatohtori Helmi Räisänen

Ossi Heino Huoltovarmuuskeskuksesta painottaa, että huoltovarmuudessa pitäisi siirtää huomio yksittäisten tuotantopanosten saatavuudesta koko järjestelmän toimintakykyyn.

Tuotantopanoksista muutoskykyyn

– Huoltovarmuudessa ei lopulta ole kyse yksittäisten ratkaisujen säilyttämisestä vaan yhteiskunnan kannalta välttämättömien toimintojen turvaamisesta. Lannoite on tästä hyvä esimerkki. Olennaista ei ole tietty tuotantopanos sinänsä, vaan kyky tuottaa ruokaa myös silloin, jos normaalit järjestelyt muuttuvat, Heino toteaa.

Suomalainen ruoka tuotetaan osin erilaisten tuontipanosten, kuten energian, kasvinsuojeluaineiden ja lannoiteraaka-aineiden varassa. Korkea omavaraisuusaste ei siis yksin kerro tuotannon häiriönsietokyvystä.

Räisäsen mukaan alkutuotannon tuontiriippuvuutta on vähennettävä edistämällä ravinnekiertoa ja vihreän vedyn käyttöä typpilannoitteiden valmistuksessa. Kierrätys, materiaalien tehokkaampi käyttö, korvaavat ratkaisut ja kokonaiskulutuksen vähentäminen puolestaan vahvistavat huoltovarmuutta erityisesti energiasiirtymän raaka-aineissa.

Toimitusketjujen riskit jäävät piiloon

Yritykset ja viranomaiset eivät edes välttämättä tunne raaka-aineiden koko toimitusketjua, mikä vaikeuttaa ilmastoriskien arviointia. Kauas keskittynyttä tuotantoa on myös vaikea korvata nopeasti.

Esimerkiksi lääkkeiden vaikuttavien aineiden tuotanto on keskittynyt Kiinaan ja Intiaan, ja hitaat luvitusprosessit vaikeuttavat tuotannon siirtämistä.

Räisänen muistuttaa vuoden 2017 hurrikaani Mariasta, joka vaurioitti suolaliuospussien tuotantoa Puerto Ricossa. Puerto Ricon tuotantovaurion vaikutuksista oltiin huolissaan jopa Suomessa, sillä Yhdysvaltojen sairaalat joutuivat hankkimaan suolaliuospusseja muualta, mikä häiritsi niiden saatavuutta maailmanmarkkinoilla.

Vihreä siirtymä tarvitsee selkeän suunnan

Vihreä siirtymä synnyttää uusia riippuvuuksia esimerkiksi akkumineraaleista. Hakalan mukaan siirtymästä luopuminen ei silti ole vaihtoehto, sillä energiakriisit ovat osoittaneet fossiilisen energian hinta- ja turvallisuusriskit.

Raaka-aineriskit on tunnistettava ajoissa. Investointeihin yritykset tarvitsevat johdonmukaista sääntelyä ja ennakoitavan toimintaympäristön.

– Huoltovarmuus maksaa ja vaatii resursseja. Yhteiskunnassa on käytävä avointa keskustelua siitä, mihin haluamme laittaa voimavaroja, sillä huoltovarmuutta ei saada ilmaiseksi, Räisänen painottaa.

Tutkijat haastavat päättäjät katsomaan seuraavaa kriisiä pidemmälle. Mitä meidän on muutettava, jotta ruoka, energia ja lääkkeet voidaan turvata myös silloin, kun entinen normaali ei palaa?

Lue raportti ”Ilmastonmuutos ja Suomen huoltovarmuus” HVK:n verkkosivuilta kohdasta ”Muut julkaisut”

Tutustu HVK:n vuosikatsaukseen ja vastuullisuusraporttiin 2025

Teksti: Jarmo Holopainen / Kuvat: HVK, UPI ja Colourbox

Jaa sivu:

FacebookTwitterLinkedInSähköposti

Syvenny myös näihin aiheisiin

Huoltovarmuus on vastuullisuutta

Vastuullisuudella ja kestävyydellä viitataan vakiintuneesti ympäristöön, ihmisiin, talouteen sekä hyvään hallintoon liittyviin kysymyksiin. Huoltovarmuuskeskuksen näkökulmasta vastuullisuus tarkoittaa kuitenkin ennen kaikkea kykyä turvata yhteiskunnan toimivuus kaikissa olosuhteissa. Huoltovarmuus ja vastuullisuus eivät siten ole vastakkaisia tai rinnakkaisia teemoja, vaan toisiinsa kietoutuneita ja jopa erottamattomia.

Sidosryhmäseminaari: Ukrainan sota osoittaa yhteistyön ja resilienssin voiman

Yhteiskunnan resilienssin merkitys, yhteistyön voima, varautumisen merkittävyys, joustavuus ja nopea oppiminen. Muun muassa tällaisia oppeja asiantuntijat listasivat paneelikeskustelussa ”Mitä oppeja voimme Suomessa ottaa varautumiseemme Ukrainasta?” Keskustelu oli osa maaliskuun lopulla järjestettyä Huoltovarmuuskeskuksen sidosryhmäseminaaria ”Siviiliyhteiskunnan puolustaja”.

Ilmastotyön vaikuttavuus alkaa mittaamisesta

Ilman luotettavaa ja kattavaa tietoa organisaation kasvihuonekaasupäästöistä on mahdotonta ymmärtää, missä päästöt syntyvät ja miten niitä voidaan tehokkaimmin vähentää. Päästölaskenta tekee ilmastovaikutukset näkyviksi ja tarjoaa kokonaiskuvan toiminnan vaikutuksista ympäristöön.