72 tuntia on kotien varautumisen uusi mitta
Koteja on parin viime vuoden ajan kehotettu varautumaan pitkäkestoisiin häiriötilanteisiin niin, että ne pärjäisivät omillaan 72 tunnin ajan. Koronapandemia räjäytti kansalaisten kiinnostuksen aivan uudelle tasolle.
Keskeinen varautumisen osa on, että kotona on aina ruokaa, vettä, lääkkeitä, tulitikkuja, vesiastioita, pattereita ja muita tarpeellisia tarvikkeita 72 tunnin tarpeisiin. Varautumiseen sisältyy kuitenkin myös tietoa ja osaamista sekä kyberturvallisuuteen ja medialukutaitoon liittyviä asioita, muistuttaa Suomen pelastusalan keskusjärjestön eli SPEK:in tutkija Heikki Laurikainen.
Tutkija Heikki Laurikainen SPEKKotivara-käsitettä on käytetty vuosikymmeniä synonyyminä kotien varautumiselle. Vuonna 2016 kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa eli KOVA:ssa tultiin siihen tulokseen, että se on liian suppea kuvaamaan kaikkea sitä varautumista, jota kansalaisen olisi hyvä hallita. Sen tilalle lähdettiin hakemaan uutta konseptia, joka kiteyttäisi mistä varautumisessa on kyse.
2012 perustettu KOVA on Huoltovarmuusorganisaatioon kuuluva 21 järjestön ja viranomaistahon muodostama kotitalouksien omatoimisen varautumisen asiantuntija- ja kehittämisverkosto, jonka puheenjohtajana Laurikainen toimii.
”Havaitsimme, että 72 tuntia on yleinen varautumisen suositusaikaraja, joka on käytössä esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Baltiassa. Emme kuitenkaan lähteneet kopioimaan ulkomaisia malleja, sillä eri maissa painotetaan eri asioita”, Laurikainen sanoo.
”Jossakin korostuvat sotilaalliset näkökulmat, kun taas meillä painotetaan enemmän siviilipuolen häiriötilanteita. Toki jos olet varautunut pitkään sähkökatkoon, olet myös varautunut aseellisten konfliktien aiheuttamiin uhkatilanteisiin. Suomessa se ymmärretään laajasti eikä sitä ole tarvinnut erikseen korostaa. Sähkökatkon ohella aikasuositusta on peilattu myös muita vuoden kansallisessa riskiarviossa listattuja uhkaskenaarioita vasten.”
72 tuntia urbaania varautumista
Suositus on suunnattu nuorille ja kaupunkiväestölle, jotka olivat erilaisissa kyselytutkimuksissa arvioineet kykynsä varautua ja pärjätä keskimääräistä heikommaksi.
”Kaivot, maakellarit, tulisijat ja varavoimakoneet ovat maaseudulla ja pientaloissa osa elämänmuotoa, joten varautuminen on siellä helpompaa kuin kaupunkien ahtaissa asunnoissa. 72 tuntia on tehty urbaanin näköisenä ja suunnattu nuorille aikuisille. Toki se koskee koko väestöä, mutta jokin painopiste pitää olla.”
Jos olet varautunut pitkään sähkökatkoon, olet myös varautunut aseellisten konfliktien aiheuttamiin uhkatilanteisiin. Suomessa se ymmärretään laajasti eikä sitä ole tarvinnut erikseen korostaa.
Kolme vuorokautta on minimi, johon jokaisen kansalaisen pitäisi vähintään päästä. Kahden viikon kotivaran suositteleminen yksiössä asuvalle nuorelle ei kuitenkaan olisi realistista.
”Kolme vuorokautta näyttäisi riittävän useimmissa kriisitilanteissa siihen, että viranomaiset saavat oman toimintansa jenkaan ja varajärjestelynsä pystyyn. Kotien omavaraisuudella kevennetään viranomaisten taakkaa tilanteissa, joissa heillä on muutenkin paljon autettavia.”
Konseptin jalkauttaminen käynnistyi 2017 järjestöissä toimivien kouluttajien kouluttamisella ja seuraavana vuonna käynnistettiin kampanjointi suurelle yleisölle.
”Konseptia on sen jälkeen jalkautettu kansalaisjärjestöjen verkostojen avulla. Toivottavasti ne saadaan aikanaan mukaan myös koulujen opetussuunnitelmiin.”
Pandemia nosti tietoisuutta
72 tuntia -kampanjasta vastaava SPEK:in viestintäasiantuntija Sanna Räsänen kertoo, että pandemiavuosi vahvisti merkittävällä tavalla yleisön tietoisuutta kotitalouksien varautumisesta. Se näkyy esimerkiksi IROResearch Oy:n Tuhat suomalaista -tutkimuksen osana tehdyssä kyselyssä, jossa haastatelluilta kysyttiin, olivatko nämä kuulleet 72 tuntia -suosituksesta.
Viestintäasiantuntija Sanna Räsänen SPEKSyksyllä 2019 kysymykseen vastasi myönteisesti 46% vastaajista ja syksyllä 2020 heidän osuutensa oli noussut 64%:iin.
”Pelkkään kysymykseen, oliko vastaaja kuullut suosituksesta, oli mahdollista vastata ’kyllä’ vaikka olisi ymmärtänyt koko asian väärin. Meidän kannaltamme oli tärkeää, että kun vastaajille ensin selitettiin, mistä suosituksessa oli kyse, lähes kaksi kolmasosaa kertoi kuulleensa asiasta”, Räsänen selittää.
”Tutkimuksissa saadut prosenttiluvut eivät tietenkään ole mikään tieteellinen mittaustulos. Selvä suunta kuitenkin osoittaa että tietoisuus on voimakkaassa kasvussa, mistä olemme tosi tyytyväisiä.”
Kiinnostuksen taustalla on pandemian alun huoli ruoan riittämisestä ja siihen liittynyt hamstrausaalto. Myös tiedotusvälineet tekivät suosituksesta keväällä runsaasti juttuja.
”Tietoisuutta on kasvattanut myös iso järjestöverkostomme, joka tekee työtä sen eteen omissa koulutuksissaan ja muussa toiminnassaan. Meidän lisäksemme koulutusta antavat ja sanaa levittävät muun muassa Naisten valmiusliitto, Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK, Martat, Maa- ja kotitalousnaiset sekä kunnat ja pelastusalan viranomaiset ja vapaaehtoiset.”
Piirrrokset Samuli Siirala, henkilökuvat SPEK
