Jyvät jemmassa

1.7.2020

Suomessa varmuusvarastoidaan leipäviljaa, viljan ja heinän siemeniä sekä rehuvalkuaista. Varastointi ja varastojen kierrätys on ulkoistettu siitä normaalioloissa vastaaville kaupallisille toimijoille.

Elintarvikehuollon varautumisesta vastaava valmiusasiamies Juha Mantila Huoltovarmuuskeskuksen Perustuotanto-osastolta korjaa sen yleisen väärinkäsityksen, että  jossakin kallioluolassa tai metsään piilotettuna olisi huippusalaisia vilja- tai muita elintarvikehuoltoa tukevia omia varastoja. Sellaisia ei ole.

”Käytämme niitä samoja logistisia ketjuja, joissa vilja liikkuu ja jotka tukeutuvat viljaa normaaliaikoinakin käsittelevien ulkoistuskumppanien varastotiloihin ja liiketoimintaan. Käytännössä se tarkoittaa, että sopimuskumppanin varastoissa on viljaa jonkin verran enemmän kuin siellä liiketaloudellisista syystä kannattaisi olla”, Mantila selittää.

”Ulkoistaminen on ihan jo kustannuskysymys, sillä viljan hintaista hyödykettä ei kannata viedä kovin kauaksi sivuun sen normaaleista kulkureiteistä. Lisäksi tavaran pitää kiertää ja vaihtua koko ajan, jotta se ei vanhene.”

Tavaran pitää kiertää ja vaihtua koko ajan, jotta se ei vanhene.

 

Valtio omistaa varmuusvarastoidun viljan ja maksaa sen aiheuttamat lisäkustannukset. Huoltovarmuuskeskus ei kuitenkaan ole varannut yksittäisiä siiloja tai varastopaikkoja, vaan tietyn määrän varastokapasiteettia.

”Sopimuskumppanit sekä varastoivat että kierrättävät varmuusvarastoa oman toimintansa osana: kauppaan, kotimaisen teollisuuden käyttöön tai vientiin, viljakaupan kulloisenkin tilanteen mukaan. Myös korvaava uusi vilja tulee varmuusvarastoihin pitkin normaaleja hankintareittejä”, Mantila kuvaa toimintaa.

”Varastopaikoilla tai käsittelyssä ei näy Huoltovarmuuskeskus-leimoja, vaan varastoitava vilja on ihan samaa tavaraa kuin muukin. Toki sen volyymit on eriytetty ja täytettävät laatukriteerit määritelty.”

Kuuden kuukauden tarpeeksi

Sopimuskumppanit tietävät mitä ja missä varmuusvarastoidut viljat kulloinkin sijaitsevat ja paljonko niitä on. He myös päättävät, missä siilossa kukin vilja varastoidaan. Kokonaismäärän on kuitenkin pysyttävä annetuissa rajoissa.

”Varmuusvarastoitu vilja on meidän omaisuuttamme. Jos sopimukset muuttuvat tai jos viljaa muuten tarvitaan, sen voi minä päivänä hyvänsä käydä hakemassa pois.

Huoltovarmuustoimintaa ohjaavassa valtionevoston vuonna 2018 vahvistamassa huoltovarmuuden tavoitepäätöksessä leipäviljaa valmiusvarastoidaan kuuden kuukauden tarvetta vastaava määrä.

”Kuuden kuukauden alaraja käytännössä yleensä ylittyy, jotta meidän ei tarvitse koko ajan säätää varastomäärää puolen vuoden keskimääräistä kulutusta vastaavaksi. Elintarvikekulutus on vuosittain suhteellisen vakaata ja hyvin ennustettavissa, ja pienellä marginaalilla varmistetaan, että velvoite täyttyy.”

Leipäviljan tavoin ja samalla periaatteella varastoidaan myös muita alkutuotantoa tukevia tuotantopanoksia, lähinnä vilja- ja nurmikasvien siemeniä ja soija- ja rapsivalkuaista.

Siemenviljavarastoja on  jouduttu käyttämään vuosina 1999, 2005, 2013 ja 2018. Leipäviljan varastoja ei sen sijaan ole tarvinnut purkaa vuosikymmeniin.

 

”Meidän toimestamme ei varastoida rehuviljaa. Varastotarve olisi silloin aivan toista luokkaa, sillä viljan kokonaiskulutus on kolme miljardia kiloa vuodessa, josta elintarvikkeeksi tarkoitettua leipäviljaa on 450 miljoonaa kiloa eli noin 15%.”

Vuosikymmeniin ei ole ollut sellaista tilannetta, että viljavarastoa olisi tarvinnut purkaa. Suhteellisen iso varastomäärä mahdollistaa kuitenkin eri laatuluokkien tasaamisen erityisesti vehnällä.

”Esimerkiksi sadekesä 2017 oli määrällisesti hyvä, mutta myllykäyttöön riittävästä laadusta oli hieman pulaa. Ennätyksellisen kuivan kesän 2018 vehnäsato puolestaan romahti, mutta myllykelpoisen sadon määrä oli ennätyksellisen korkea. Liian korkean valkuaisen ja sakoluvun takia kesän sato ei kuitenkaan ollut käyttökelpoista sellaisenaan”, Mantila kuvaa vuosien eroja.

”Varastojen kierrätyksessä nämä ongelmat poistuvat ilman varastojen käyttöönottotarvetta tai sopivan laatuluokan vehnän tuontia myllyjen käyttöön. Tuontiviljan käyttömahdollisuus on tosin käytännössä kadonnut viime vuosina teollisuuden sitouduttua kotimaisten viljojen käyttöön raaka-aineena.”

Siemenviljapuolella varastoja on sen sijaan jouduttu käyttämään vuosina 1999, 2005, 2013 ja 2018.

”Erityisesti keväällä 1999 viljan viljelyala olisi kyllä pudonnut aika reippaasti ilman varmuusvarastoitua siementä. Varastojen käyttö perustuu aina kokonaisarvioon, johon vaikuttaa ensisijaisesti merkitys huoltovarmuuteen ja viljelijöiden toimintaedellytyksiin, sekä vaikutus markkinoiden toimintaan."

Kuva: Valtion viljavaraston, nykyisen Suomen Viljava oy:n Seinäjoen siilovarasto vuodelta 1938 oli ensimmäisiä liukuvalumenetelmällä rakennettuja teräsbetonirakennuksia Suomessa. 

 

 

 

 

 

Jaa artikkeli