Miten luonnonkatastrofeista toivutaan?

15.1.2020

Kun myrsky tai maanjäristys on ohi, alkaa työ yhteiskunnan nostamiseksi jaloilleen.

SPR:n logistiikkapäällikkö Ari Mäntyvaara on työskennellyt eri puolilla maailmaa lukuisilla katastrofialueilla, kehitysmaista hyvinkin kehittyneisiin yhteiskuntiin. Maiden ja alueiden sieto- ja toipumiskyvyssä on valtavia eroja.

”Se, että täyden palvelun jakeluverkostot ovat ensin saatavilla ja sitten ei enää saakaan mitään, on ihan erilainen tilanne siihen verrattuna, että katastrofi kohdistuu yhteiskuntaan, jossa lähtötasokaan ei ollut kovin korkea.”

”Mitä vähemmän käytössäsi on selviytymismekanismeja ja mitä riippuvaisempi olet ympärillä olevista palveluista, sitä heikommassa asemassa ja haavoittuvampi olet.”

 

 

Vaihtelee valtavasti maittain, alueittain ja perheittäin, kuinka kauan ihmiset pärjäävät kaiken pettäessä.

”Jos meillä Suomessa kaupat menisivät kiinni ja sähköt katkeaisivat, monessa talossa maaseudulla elämä jatkuisi hirvenmetsästyskautta korkeintaan pidentämällä. Lihat säilyisivät ulkona kylmässä ja puilla lämpiäisi takka. Kaupungeissa oltaisiin huomattavasti isommassa liemessä”, Mäntyvaara sanoo.

”Mitä vähemmän käytössäsi on selviytymismekanismeja ja mitä riippuvaisempi olet ympärillä olevista palveluista, sitä heikommassa asemassa ja haavoittuvampi olet.”

Ari Mäntyvaara toimii SPR:n logistiikkapäällikkönä ja on osallistunut lukuisiin kansainvälisiin avustusoperaatioihin paikan päällä. Suomalaista logistiikaosaamista arvostetaan maailmalla. Kuva SPR.

 

Väki lähtee ja palaa takaisin

Kehittyneillä alueilla ihmiset evakuoidaan jo ennen kuin myrsky iskee. Ja nekin, jotka eivät suostuneet lähtemään, evakuoidaan myrskyn jälkeen, mikäli ovat vielä hengissä ja jos olosuhteet sitä vaativat.

”Jos tuho on ollut mittava, ei siellä pysty elämään, ellei nyt sitten ole varautunut viikoiksi ruoalla, vedellä ja sähkögeneraattorin polttoaineella. Ne, joilla moisia resursseja ei ole, lähtevät muualle odottamaan kauppojen ja työpaikkojensa aukeamista ja että pääsevät korjaamaan taloaan.”

Yleensä ensimmäisenä aukeavat huoltoasemat.

 

Monet kuitenkin kieltäytyvät evakuoinnista, jos seudulla on esimerkiksi aikaisemmin ollut turhiksi osoittautuneita myrskyvaroituksia myrskyn muuttaessa viime hetkillä suuntaansa. Moni ei myöskään halua jättää omaisuuttaan ryöstelijöiden armoille.

”Lisäksi esimerkiksi Yhdysvalloissa vuonna 2005 Katrina-myrskyä paenneista ne, joilla ei ollut sukulaisia tai muita verkostoja, tai vakuutuksia tai muuten varaa mennä hotelliin, joutuivat majoittumaan urheiluhalleihin perustettuihin jättisuojiin, joihin liittyi joissain tapauksissa hygienia, järjestys- ja väkivaltaongelmia”, Mäntyvaara kertoo.

”Myrskyissä on se hyvä puoli, että niiden tarkka reitti yleensä tiedetään ainakin vuorokautta aikaisemmin, jolloin ihmiset ehtivät alta pois. Maanjäristykset sen sijaan eivät varoittele tulostaan, joten niiden jälkeen ensin etsitään ja pelastetaan uhreja. Evakuointi tapahtuu vasta sen jälkeen, jos sille on tarvetta.”

Hirmumyrsky Katrinan aiheuttamaa tuhoa Missisippin alueella (kuva: Barbara Ambrose NOAA/NODC/NCDDC)

 

Huoltoasemat avaavat ensimmäisenä

Kun tilanne on ohi, yhteiskunnan toimintoja aletaan hitaasti käynnistää. Yleensä ensimmäisenä aukeavat huoltoasemat.

”Myrskyt eivät vaikuta maan alla sijaitseviin polttoainesäiliöihin, jotka on muutenkin rakennettu korkeiden standardien mukaisiksi ympäristösyistä ja koska polttoaine on arvokasta. Ne ovat kestäneet yllättävän hyvin myös maanjäristysalueilla.”

Maailmalla huoltamot ovat yleensä palveluasemia, jotka ottavat vastaan käteistä. Vaikea sanoa, miten sama onnistuisi korttimaksun ja tietoyhteyksien varassa toimivilla suomalaisilla kylmäasemilla.

”Huoltoasemat kuuluvat yleensä myös johonkin ketjuun, jolla on kunnon resurssit tukea toiminnan uudelleen käynnistämistä. Ja kun pumppu saadaan korjattua ja generaattorilla sähköä, tavara käy samantien kaupaksi. Polttoainetta tarvitaan sähkön tuottamiseen, mutta sitä myös hamstrataan ihmisten pelätessä, että sitä ei välttämättä huomenna enää saa.”

Myymälät seuraavat perässä

Myös kaupat alkavat aueta kunkin maan myymälärakenteen mukaisessa järjestyksessä. Esimerkiksi hirmumyrsky Katrinan pahasti tuhoamassa Gulfportissa aukesi ensimmäisenä Wall Mart.

”Avauspäivänä parkkipaikalla kiemurteli satojen ihmisten jono, jossa ihmiset odottivat tuntikaupalla sisäänpääsyä. Rekat ajoivat myymälään yhtä soittoa tavaraa, ja väki vastaavasti työnsi sieltä kukkuroillaan olevia ostoskärryjä”, Mäntyvaara kuvailee.

Ihmisten paluu edellyttää palvelujen saatavuutta.

 

”Kauppa aukesi vajaan kahden viikon kuluttua myrskyn päättymisestä, mutta ei sille olisi aikaisemmin ollut asiakkaitakaan, koska väki oli vielä evakossa. Nyt ihmiset olivat jo palanneet asumaan telttoihin tai asuntovaunuihin, ja hakivat retkeilytarvikkeita ja perushyödykkeitä myrskyssä tuhoutuneiden tilalle.”

Asiat menevät käsi kädessä. Ihmisten paluu edellyttää palvelujen saatavuutta, ja palvelujen pystyttämiseen tarvitaan asiakkaita.

”Yhdysvallat on niin kehittynyt yhteiskunta, että sieltä saatua kokemusta voi jossakin määrin soveltaa meilläkin. Kaupan avaaminen merkitsi asukkaille yhtä tärkeää askelta normaalielämän palauttamisessa, ja paluu juuri ensimmäisenä toimimaan oli samalla Wall Martille valtavan hyvää mainosta”, Mäntyvaara sanoo.

”Wall Martilla oli oma alueelle lähetetty kriisiryhmä, jonka tehtävänä oli avata kaupat ja tehdä yhteistyötä avustusjärjestöjen kanssa. Heillä kaikki oli selvästi mietitty – painettuja T-paitoja ja teipattuja autoja myöten. He lahjoittivat paljon tavaraa myös Punaiselle ristille.”

Vähemmän kehittyneissä maissa aukeavat ensimmäisinä erilaiset pikkukaupat ja pop up -myymälät.

”Esimerkiksi maanjäristyksen jälkeen ison kaupan raunioiden viereen saattaa yhdessä yössä nousta useampia pressuista kyhättyjä kioskeja. Sellaisen perustamiseen vaaditaan vain, että joku tuo pakettiautollisen tavaraa paikalle ja alkaa myydä kuormaansa.”

Väki yleensä rauhallista

Mäntyvaara kertoo, että turvallisuus ei yleensä ole erityisenä huolena alueilla, joihin on kohdistunut luonnonkatastrofi. Ihmiset kyllä protestoivat, jos jokin asia on huonosti ja sen voisi heidän mielestään järjestää paremminkin. Mäntyvaara ei kuitenkaan ole ollut tilanteessa, jossa väestön aggressio olisi kohdistunut Punaiseen Ristiin.

"Ihmiset tajuavat, että me olemme siellä auttamassa, ja teemme kaikkemme sen eteen, että heillä olisi paremmin. Toki jos evakuointi on mennyt pieleen, ja ihmiset on jätetty oman onnensa nojaan, niin varmasti he jossakin vaiheessa alkavat ryöstellä kauppoja saadakseen lapsille ruokaa. Minä en kuitenkaan koskaan ole ollut sellaisessa tilanteessa”, Mäntyvaara sanoo.

Hurrikaani Florencen pelastustöihin osallistunut Yhdysvaltain rajavartioston BORSTAR-tiimin jäsen tankkaa asukkaan aggregaattia Wilmingtonin lähellä Pohjois-Carolinassa syyskuussa 2018. Polttoaine on kysytty hyödyke lonnonkatastrofin iskettyä alueelle. Kuva BORSTAR/Wikipedia.

 

”Tarkimmat turvallisuusohjeet ja säännökset otetaan meillä käyttöön Syyrian ja Jemenin kaltaisilla konfliktialueilla. Ja totta kai muuallakin, jos havaitaan, että jokin tilanne alkaa kehittyä mellakaksi, emme me jää sitä siihen ihmettelemään vaan vetäydymme turvallisuussyistä sivummalle. Toki Punainen Ristin ensiapuryhmät auttavat silloinkin loukkaantuneita.2

Jakelutilaisuudet toteutetaan aina yhdessä maan Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun kanssa ja yleensä yhdessä paikallisen viranomaisen tai kylänvanhimman kanssa, mikä varmistaa osaltaan ihmisten rauhallista käytöstä.

”Eivät kyläläiset, jotka tuntevat toisensa, halua ruveta häsläämään ja pilaamaan mainettaan. Käyttäytyminen on lähes poikkeuksetta rauhallista.”

Toimitaan tilanteen mukaan

Ainoastaan Haitissa Mäntyvaara on nähnyt väkivaltaisuuksia avustustarvikkeiden jakelupaikalla. Siellä se johtui rikollisten ja jengiläisten suuresta määrästä.

Eivät kyläläiset, jotka tuntevat toisensa, halua ruveta häsläämään ja pilaamaan mainettaan. Käyttäytyminen on lähes poikkeuksetta rauhallista.”

 

”Normaalisti meillä on jakelupaikalla esimerkiksi koulun pihalla kasoissa esimerkiksi ämpäreitä, huopia ja hygieniatarvikkeita, ja ihmiset ottavat vuorollaan kaikessa rauhassa omat avustustarvikkeensa. Jakelu on yleensä koko päivän kestävä iloinen tapahtuma, ja Afrikassa sillä saattaa olla kansanjuhlan luonne lauluineen ja tansseineen”, Mäntyvaara kuvaa.

”Haitilla sen sijaan sijoitimme kuorma-autot riviin, keula kohti ulosajotietä, ja jaoimme tavarat suoraan lavalta. Yleensä paikalle alkoi jakelun loppuvaiheessa kertyä jengiläisiä, joille jakelu ei ollut tarkoitettu ja joiden pyrkimyksenä oli kaapata tarvikkeita mukaansa. Tarvittaessa läväytimme autojen ovet kiinni ja poistuimme nopeasti paikalta.”

Kansainvälistä yhteistyötä

Yhdysvallat on yksi maailman rikkaimmista maista ja sikäläinen Punainen Risti on yksi verkoston vahvimmista maaorganisaatioista. Siitä huolimatta sielläkään ei aina pärjätä yksin luonnonkatastrofin iskiessä.

”New Orleansin seutua vuonna 2005 pahoin tuhonnut hirmumyrsky Katriina oli ennennäkemättömän voimakas ja sen vaikutusalue laaja, ja sen jälkiselvittelyihin tarvittiin nimenomaan logistiikkoja eli varasto- ja kuljetusalan ammattilaisia. Puerto Ricossa 2017 riehunutta hirmumyrsky Mariaa taas edelsivät Teksasissa jättitulvia aiheuttanut Harvey ja Floridaa hävittänyt Irma, jotka olivat jo sitoneet valtaosan sikäläisistä resursseista”, Mäntyvaara kertoo.

”Lähdemme aina liikkeelle meille osoitetun avunpyynnön perusteella. Maailmalla tiedetään, että Suomen Punaisella Ristillä on vahvaa logistiikka-asiantuntemusta. Sen lisäksi meidät tunnetaan kenttäsairaaloistamme ja kyvystämme pystyttää IT-palveluja katastrofialueille.”

- -

Punainen risti on maailman suurin humanitäärisen avun verkosto. 190 maassa on joko Punainen risti tai Punainen puolikuu, niissä toimii 17 miljoonaa vapaaehtoista.

Avauskuvassa haitilaisia odottamassa tarvikevaraston avautumista 16.1.2010, Daniel Parker/Wikimedia

 

 

 

Jaa artikkeli