Siirry sisältöön
Huoltovarmuuskeskus

Miten Suomi on varautunut pandemioihin?

”Suomi on varautunut pandemioihin paremmin kuin monet muut verrokkiryhmänsä maat”, arvioi Huoltovarmuuskeskuksen perustuotanto-osaston johtaja Jyrki Hakola.

12.3.2020
terveydenhuolto

Kansallista varautumista pandemiaan ohjaa tuore tartuntatautilaki sekä Maailman terveysjärjestö WHO:n ohjeistus. Kansallinen varautumissuunnitelma on vuodelta 2012 ja sitä päivitetään parhaillaan.

”STM:n johdolla valmistellussa pandemiasuunnitelmassa on määritelty erilaisia sekä toiminnalliseen että materiaaliseen varautumiseen kuuluvia asioita. Esimerkiksi siihen on listattu erilaisia määriä tuotteista, joita terveydenhoidon erityisvastuualueiden ja sairaanhoitopiirit ovat varanneet kriisiaikojen käyttöönsä”, Hakola kuvaa.

”Suunnitelmassa varaudutaan pandemiaksi yltäviin influenssaepidemioihin, joista tällä hetkellä riehuva koronaviruksen aiheuttama COVID-19 eroaa leviämistavaltaan ja siinä että sitä vastaan ei ole vielä rokotetta.”

Jyrki Hakola, valokuva.
Jyrki Hakola

Influenssat ovat tyypillisesti levinneet rintamana pohjoisen varuskunnista kohti etelää, mutta COVID-19 -taudin leviämismalli on saarekkeinen. Siihen on Suomessa ja maailmalla pyritty vastaamaan selvittämällä kontaktointireittejä ja etsimällä ja eristämällä altistuneet henkilöt.

”Olemme vielä tilanteessa, jossa tartunnat ovat saarekkeisia ja jossa taudin leviämistä pyritään estämään altistuneiden karanteeneilla ja diagnosoitujen potilaiden eristämisellä. Kun sairastuneita on tietty kriittinen määrä, kontaktointireittejä ei voi enää selvittää ja on keskityttävä potilaiden hoitoon ja alueiden sulkemiseen.”

Pandemialla tarkoitetaan kaikkiin maanosiin levinnyttä tappavaa tartuntatautia, jonka WHO julistaa pandemiaksi. Tämän vuosituhannen pandemioita ovat H1N1 eli sikainfluenssa, jonka kuolleisuus oli pieni, sekä HIV/AIDS. Korkean kuolleisuuden virustaudit lintuinfluenssa H5N1 ja Ebola, sekä COVID-19:n sukulaistaudit SARS ja MERS, joiden vaarallisuusaste on paljon sitä korkeampi, eivät onneksi ole levinneet pandemiaksi asti.

Lähtökohtaisesti järjestelmä kestää aina, mutta kuormituksen kasvaessa riittävän suureksi toimenpiteitä joudutaan priorisoimaan ja ei-kiireisiä operaatioita, kuten nivel- tai kaihileikkauksia, joudutaan lykkäämään.

Vaikein 1900-luvun pandemia oli Espanjantauti, jonka arvioidaan surmanneen globaalisti enemmän väkeä kuin sitä edeltänyt koko Ensimmäinen maailmansota. Keskivaikeita influenssapandemioita olivat Aasialainen 1957 ja Honkongilainen 1968.

WHO julisti COVID-19 -epidemian pandemiaksi 11.3. Myös valmiuslaki tunnistaa pandemian yhdeksi yhteiskuntaa kohtaavien vakavien häiriötilojen mahdollisuuksista.

”Valmiuslain käyttöönottoon vaadittaisiin valtioneuvoston ja presidentin yhteinen päätös, joka vielä vietäisiin eduskuntaan vahvistettavaksi, ja siitä pitäisi myös informoida EU-portaita. Suomalaisilla viranomaisilla on erittäin laajat oikeudet jo muutenkin, eikä valmiuslain antamia lisävaltuuksia välttämättä tarvita.”

HVK on mukana varautumisessa ja tukee eri tavoin terveysviranomaisten toimintamahdollisuuksia kriisitilanteissa, mutta emme koskaan kerro, mitä varastoidaan ja mitä ei varastoida.

Nykyisestä taudista kohistaan ja sitä seurataan todella tiiviisti esimerkiksi vuoden 2002 SARS-epidemiaan verrattuna.

”Yksi syy siihen voi olla, että siihen aikaan ei ollut vielä sosiaalista mediaa. Nyt somessa liikkuu tahatonta ja tahallista disinformaatiota, kun asioita tuntemattomat ihmiset kirjoittavat omia kommenttejaan, jonka vastapainoksi terveydenhuollon ammattilaisten on vaikea tuottaa oikeaa tietoa.”

Materiaaleja varataan

Materiaalista varautumista tehdään ennen kaikkea hoitohenkilökunnan suojaamiseksi. Henkilöstön toimintakyky on perusedellytys sille, että terveydenhuollon järjestelmän toimintakyky säilyy ja potilaat voidaan hoitaa”, Hakola sanoo.

Materiaalisesta varautumisesta vastaa koko terveydenhuollon järjestelmä. Maahantuojat ja tukkuporras huolehtivat Huoltovarmuuskeskuksen tuella lääkkeiden velvoitevarastoinnista eli VEVA:sta, jota valvoo ja varastojen käyttöönotosta päättää Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea.

Veloitevarastointi koskee 1500 lääkettä, joita varastoidaan normaalin kaupallisen varastoinnin lisäksi kolmen, kuuden tai kymmenen kuukauden tarve. Kymmenen kuukauden varastot koskevat Infuusiolioksia ja osaa antibiooteista.

”Tarvikkeiden kohdalla ei ole samanlaisia listoja, vaan niistä on määrälliset suositukset, joiden mukaisesti kukin sairaanhoitopiiri ja erva-alue hankkii suojavälineitä. Materiaaleja on tämän lisäksi maahantuojien ja apteekkien varastoissa, sekä terveydenhuollon kentän laitoksissa.”

”Suomi on hyvin varautunut verrattuna moniin verrokkimaihin, olemme tiedostaneet tämän asian jo varhain sotavuosina”, Hakola sanoo.

”HVK on mukana varautumisessa ja tukee eri tavoin terveysviranomaisten toimintamahdollisuuksia kriisitilanteissa, mutta emme koskaan kerro, mitä varastoidaan ja mitä ei varastoida.”

Järjestelmä kestää

STM:n vastuulla on valtiotasoinen jatkuvuussuunnittelu. Sen lisäksi jokaista terveydenhoidon julkisen puolen yksikköä velvoittaa valmiuslain 12. pykälän mukainen vaatimus ’valmiussuunnitelmin ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä muilla toimenpiteillä varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen myös poikkeusoloissa.’

On mahdotonta antaa absoluuttista lukua siitä, kuinka suuri osa väestössä voisi olla hoidon tarpeessa niin että järjestelmä vielä kestää.

”Lähtökohtaisesti järjestelmä kestää aina, mutta kuormituksen kasvaessa riittävän suureksi toimenpiteitä joudutaan priorisoimaan ja ei-kiireisiä operaatioita, kuten nivel- tai kaihileikkauksia, joudutaan lykkäämään. Terveydenhuollolla on luonnollisesti omat suunnitelmansa kapasiteetin vapauttamiseksi epidemian hoidolle.”

Yksityisessä terveydenhoidossa valmiussuunnittelu on suunnitelmallista ja normaalia käytäntöä, ja vastuullisina toimijoina heilläkin on suunnitelmia ja vastaavaa varautumista erilaisiin häiriötilanteisiin. Myös kunnallisen puolen koti- ja vanhustenhoidon yksiköillä on suunnitelmat siitä, miten toimitaan jos henkilökuntaa on sairaana ja koko kapasiteetti on käytössä.

”Viimeksi järjestelmän kestävyyttä on koeteltu sotavuosina sekä 1950- ja 1960-lukujen influenssapandemioiden aikana. Tilanne on onneksi aivan toinen kuin sadan vuoden takaisen espanjantautiepidemian aikaan, jolloin terveydenhoitojärjestelmä oli alkeellinen ja tauti tappoi joillakin paikkakunnilla jopa kolmanneksen asukkaista.”

Katso pandemiatiedotusta suomalaisessa mediassa 52 vuoden takaa Ylen Arkistosta.

Avauskuva: vuoden 1918 espanjantautiepidemian väliaikaissairaala Oaklandissa USA:ssa, Wikimedia

Jaa sivu:

FacebookTwitterLinkedInSähköposti

Syvenny myös näihin aiheisiin

Testissä Suomen selviytyminen vakavista kyberhyökkäyksistä

Vakavassa kyberhäiriötilanteessa tietoa häiriön aiheuttajasta ja laajuudesta saattaa olla vähän, mutta silti pitäisi pystyä toimimaan nopeasti ja tehokkaasti.  TIETO22-harjoituksen intensiivivaiheessa testattiin huoltovarmuuskriittisten organisaatioiden toimintaa tällaisesta painetilanteessa. Kävimme harjoituksessa seuraamassa, mitä osallistujat kolmen pelipäivän aikana oppivat.

Huoltovarmuuselonteko on jo itsessään merkittävä työ

Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle huoltovarmuusselonteon, joka on ensimmäinen laatuaan. Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) näkökulmasta on erittäin hienoa, että huoltovarmuus huomioidaan nyt itsenäisenä kokonaisuutena. Näin yksi suomalaisen kokonaisturvallisuuden kulmakivistä nostetaan muiden kansalaisten turvallisuuden ja mahdollisimman häiriöttömän elämän kannalta keskeisten teemojen joukkoon.

Kaavoituksella varmuutta lämpö- ja vesihuoltoon

Lämpö ja puhdas vesi ovat jokaisen kansalaisen perustarpeita, jotka on pyrittävä turvaamaan kaikissa tilanteissa. Tyypillisesti ne tuotetaan alueellisesti lähellä käyttöpaikkaa, joten alueiden ja kuntien kaavoituspäätöksillä on keskeinen rooli lämpö- ja vesihuollon huoltovarmuuden turvaamisessa.