Huoltovarmuus paranee riippuvuuksia vähentämällä

Riippuvuus vai keskinäisriippuvuus?

Riippuvuus viittaa tilanteeseen, jossa toimijan suorituskyky on jollain tavalla ulkopuolisten lähteiden varassa. Riippuvuus voi olla luonteeltaan esimerkiksi fyysisiin tuotantopanoksiin, informaatioon, asiantuntijuuteen tai vaikkapa taloudellisiin suhteisiin liittyvää. Suhde voi äärimmillään olla täysin epäsymmetrinen, jolloin toimijan A suorituskyky on B:stä riippuvainen ilman, että B vastavuoroisesti tarvitsisi A:ta. Riippuvuus luo A:lle haavoittuvuuden, joka liittyy potentiaaliseen kontrolloimattomaan suorituskyvyn menettämiseen esimerkiksi B:n markkinaympäristössä tapahtuvien muutosten seurauksena. Laaja-alaisen vaikuttamisen maailmassa tällainen riippuvuus tarjoaa B:lle eväät käyttää hyväksi epäsymmetrisen suhteen antamaa valtaa.

Riippuvuudet muodostuvat aina kulloistenkin olosuhteiden ja tulevaisuutta koskevien olettamusten varaan. Ajan myötä nämä käsitykset ja olettamukset osoittautuvat enemmän tai vähemmän paikkansa pitäviksi arvioiksi, eivätkä virhearvioiden seuraukset useinkaan ole riippuvaiselle toimijalle myönteisiä. Esimerkiksi suorituskyvyn rakentaminen jonkin tietyn kriittisen tuotantopanoksen saatavuuden varaan voi olla liiketoimintamielessä perusteltu ja ainoa mielekkäältä näyttävä ratkaisu, jossa kuitenkin yksikin panosten saatavuuteen liittyvä, kenties alun perin tunnistamaton epäjatkuvuustekijä saattaa lamauttaa suorituskyvyn.

Yhteiskunnan huoltovarmuuden ja kriittisten infrastruktuurien kohdalla puhumme tavanomaisesti keskinäisriippuvuuksista, millä viitataan verkostomaisiin kaksisuuntaisiin riippuvuussuhteisiin ja monipolvisiin palauteketjuihin. Tällöinkin toimijan suorituskyky rakentuu sen ulkopuolella sijaitsevien kapasiteettien varaan, mutta nämä kapasiteetit sekä niiden tuottajat ja toimittajat ovat myös itse riippuvaisia toisistaan. Näin muodostuu symmetrisempi, vastavuoroisempi rakenne, jossa kullakin on omat panoksensa pelissä.

Keskinäisriippuvuuksia voidaan tarkastella sen mukaan, kuinka tiukasti tai löyhästi järjestelmät ovat toisiinsa kytkeytyneitä. Kun järjestelmät ovat toisiinsa tiukasti kytkeytyneitä, prosessit etenevät vain yhtä reittiä pitkin ilman viiveiden sietoa tai vaihtoehtojen mahdollisuuksia. Tällöin pienikin häiriö voi kulkeutua nopeasti järjestelmästä toiseen. Löyhien sidosten kautta verkostoon muodostuu joustavuutta muun muassa vaihtoehtoisten polkujen, puskuroinnin ja häiriöiden eristettävyyden kautta. Löyhät sidokset voivat näyttäytyä tuotantotaloudellisesti hitautena ja kustannustehottomuutena, mutta varautumisen näkökulmasta ne luovat häiriönsietoisuutta ja mukautumiskykyä yllättäviin tilanteisiin. Huoltovarmuuden parantamiseksi tarvitsemme kykyä tunnistaa ja hallita riippuvuuksia viisaasti.

Miten riippuvuuksia voidaan pienentää huoltovarmuuden parantamiseksi?

Huoltovarmuuskriittiset toimijat voivat vahvistaa kykyään sietää häiriöitä kiinnittämällä huomiota riippuvuuksien laatutekijöihin. Esimerkiksi kriittisten tuotantopanosten saatavuushäiriöihin voi varautua vaikkapa siten, että varastoinnilla mahdollistetaan korvaavia tai häiriön korjaavia toimenpiteitä ennen suorituskyvyn vaarantumista. Korvaavat toimenpiteet tarkoittavat kykyä aktivoida vaihtoehtoisia polkuja häiriölle altistuneen kohdan kiertämiseksi.

Vesihuoltopoolin projektissa tuotettiin vesilaitoksille hyödyllistä tietopohjaa tukemaan talousveden tuotannolle kriittisen kyvykkyyden varmistamista. Häiriötilanteessa lisäaikaa voi varastoinnin ohella hankkia mm. tukeutumalla laajempaan sopimustuottajien ja -toimittajien kirjoon, jolloin riippuvuus yhdestä tietystä toimijasta pienenee. Tällainen ei kuitenkaan toimi ratkaisuna sellaisissa tilanteissa, joissa vaihtoehtoisten lähteiden suorituskyky on saman skenaarion vaikutuksesta lamautunut. Huoltovarmuuden näkökulmasta toimenpiteitä voi olla tarpeen viedä pidemmälle siten, että tarjolla on aidosti monikäyttöisiä ja vaihtoehtoisia polkuja. Tällöin riskit eivät kumuloidu yksittäisiin pisteisiin.

Pidempikestoinen ratkaisu on esimerkiksi luoda edellytyksiä korvaavien tuotantopanosten käyttöönotolle. Vesihuollon esimerkkitapauksessa se tarkoittaa esimerkiksi teknisiä investointeja, vaihtoehtoisten tuotantopanosten hankkimista tai tuotantopanosten omatoimista valmistamista. Olennaista on huomata, että tällöin riippuvuuksia pienennetään kytkentöjen määrään ja laatuun vaikuttamalla; riippuvuudesta ja tiukasta kytkennästä pyritään kohti keskinäisriippuvuuksia ja löyhiä kytkentöjä.

Riippuvuuden pienentäminen on huoltovarmuustoimenpide

Riippuvuuksien pienentämisen ei tarvitse tarkoittaa täydellistä omavaraisuutta, vaan kykyä ottaa vastaan muuttuvien olosuhteiden aiheuttamia häiriöitä ja mukautua niihin. Tämä vaatii paitsi toimintojen systemaattista tarkastelua, yhteistyötä ja investointeja, myös ajattelutapojen ajantasaistamista.

Ajattelumme on rakenteellisesti virittynyt näkemään lineaarisia kausaalisuhteita: jokin nimettävä tapahtuma saa aikaan havaittavan seurauksen. Suoraviivaisten syy–seuraussuhteiden selitysvoima on varsin rajallinen yhteiskunnan huoltovarmuuden kaltaisissa monimutkaisissa ilmiöissä. Se, mistä jonkin huoltovarmuuskriittisen toimijan suorituskyky on loppujen lopuksi muodostunut riippuvaiseksi, saattaa olla havainto- ja analyysikykymme ulottumattomissa. Riippuvuuksien pienentäminen ei tässä mielessä ole vain tekninen toimenpide, vaan strateginen valinta huoltovarmuuden vahvistamiseksi.

Teksti: Ossi Heino
Kirjoittaja on Huoltovarmuuskeskuksen vesihuollon varautumisasiantuntija.