Huoltovarmuuden resurssit on varmistettava jatkossakin

Suomen tapa huolehtia huoltovarmuudesta on osoittautunut toimivaksi. Raakaöljyn saatavuuden varmistaminen on hyvä esimerkki Suomen huoltovarmuuden toimivuudesta.

“Parasta huoltovarmuutta on kyky tunnistaa vaihtoehtoisia hankintalähteitä kriittisille materiaaleille. Raakaöljy on yksi esimerkki tästä. Suomessa on aktiivisesti lähdetty toteuttamaan varasuunnitelmaa ja rakentamaan toimitusketjuja uudelleen. Kun yhteiskunta ei ole yhden kortin varassa, pystymme nopeasti sopeuttamaan toimintaa ja hankkimaan kriittisiä materiaaleja myös vaihtoehtoisista hankintalähteistä”, kertoo Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Janne Känkänen.

Harjoitusten opit on otettu käyttöön

Suomessa huoltovarmuus perustuu kahteen asiaan: nopean reagoinnin mahdollistavaan huoltovarmuusrahastoon ja mittavaan huoltovarmuustyötä tekevään verkostoon.

“Kriittisten toimialojen yritykset ja julkiset organisaatiot osallistuvat yhdessä huoltovarmuuden ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Huoltovarmuus rakentuu ennen kaikkea markkinatoimijoiden kyvystä korjata häiriöitä ja rajata häiriöiden kestoa ja vaikutuksia tehokkaasti sekä palautua häiriöistä. Huoltovarmuusrahasto ja materiaaliset varmuusvarastot ovat viimesijainen keino hankkia aikaa sille, että kriittisten materiaalien hankinta ja logistiikka hoidetaan kuntoon”, Känkänen tähdentää.

Kriittisillä toimialoilla toimivien yritysten varautumisessa harjoitustoiminnan rooli on merkittävä. 

“Harjoituksissa testataan eri sektoreiden valmistautumissuunnitelmia, kyvykkyyksiä ja kriisijohtamista. Tässä asiassa Suomessa on pitkät perinteet ja hyvät käytännöt.”

Nyt Ukrainan sodan aiheuttaman kriisin keskellä on jouduttu laittamaan toteen suunnitelmia, joita on ennakkoon harjoiteltu.

Hyvä tilannekuva antaa perustan nopeille toimille

“Yhdessä poolien ja muun huoltovarmuusorganisaation kanssa keräämme kattavaa, viikoittain päivitettävää tilannekuvaa kriisin vaikutuksista. Meidän on tärkeää tietää mahdollisimman ennakoivasti, miten tilanne on kehittymässä kriittisillä toimialoilla”, Känkänen kertoo.

Hyvän tilannekuvan pohjalta Suomessa suunnitellaan ja toteutetaan nyt lyhyen aikavälin toimenpiteitä, joilla parannetaan varautumisen tasoa.

“Energian ja maatalouden alkutuotannon edellytysten turvaamiseksi onkin jo parannettu materiaalista varautumista. Esimerkiksi maataloudessa tähtäin on jo vuodessa 2023, jotta myös ensi vuonna Suomen kyky tuottaa viljaa ja elintarvikkeita on riittävällä tasolla.”

Hyvään tilannekuvaan kuuluu myös varautuminen tällä hetkellä epätodennäköisiin mutta silti mahdollisiin vihamielisiin toimiin.

“Kriittisen infran suojaaminen fyysiseltä häirinnältä ja vahingoittamiselta on osa varautumista, jota tehdään, vaikka sellaisen todennäköisyys ei nykyhetken valossa ole korkea.”

Kansalaisten oma varautuminen ja henkinen kriisinsietokyky ovat myös oleellisen tärkeitä. Kolmen päivän kotivara antaa yhteiskunnalle aikaa järjestää korvaavia palveluja, esimerkiksi veden- tai sähkönjakelun häiriö- ja poikkeustilanteissa.

”Henkinen resilienssi on ollut viime vuosina koetuksella, mutta osoittanut voimansa. Sen vahvistaminen on tärkeää muun muassa disinformaation ja muun yhteiskunnallisen vaikuttamisen torjumiseksi.”

Varautumisen taso määriteltävä uudelleen

“Varautumisen taso on kansallisesti hyvä, mutta turvallisuusympäristö on muuttunut perustavanlaatuisesti, eikä sen uusi suunta on täysin näkyvillä. Siksi meidän pitää nyt nopeasti tehdä yhdessä arvio siitä, mikä on Suomen kansallisen varautumisen riittävä taso tulevaisuudessa”, Känkänen pohtii.

Tämä tarkoittaa varmuusvarastoinnissa sitä, että selvitetään, pitäisikö kriittisten materiaalien varastoinnin laajuutta ja määrää kasvattaa. Kriittisissä toiminnoissa ja infrastruktuurissa puolestaan tulisi arvioida, onko niiden suojaamisen taso riittävä ja pitäisikö niiden suojaamista jollain tavalla lisätä. Myös kyberturvan riittävä taso on arvioitava uudelleen.

“Huoltovarmuudesta suunniteltu selonteko on määrä antaa eduskunnalle syyskuussa. Sen yhteydessä on erinomainen mahdollisuus määritellä uusi ja riittävä varautumisen taso sekä varmistaa resurssit varautumisen toteuttamiselle”, Känkänen painottaa.

“Nykyinen toimintamalli on osoittautunut äärimmäisen tärkeäksi, joten se ja huoltovarmuusrahaston malli kannattaa tulevaisuudessakin säilyttää.”

Tällä hetkellä huoltovarmuusrahaston rahoitus kerätään sähkön ja polttoaineiden hinnoista perittävän huoltovarmuusmaksun avulla. Maksun kertymä kuitenkin alenee, kun fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee.

“Huoltovarmuuden laaja tehtäväkenttä haastaa rahaston kantokyvyn. Jotta pystymme vastaamaan niihin odotuksiin, joita meidän toimintaan kohdistuu, selonteossa on tärkeä varmistaa, että huoltovarmuudelle on riittävät resurssit”, Känkänen sanoo.

Teksti: Matti Lintulahti / Kuva: Meeri Utti