Luottamusta virkavaltaan on vaalittava

20.11.2013
Hannu Hernesniemi

Aihepiirit

Turvallisuus

Ilta-Sanomissa oli uutinen, jossa kerrottiin, että päihdetyöntekijät joutuvat väkivallan kohteiksi. Pelko on astunut osaksi työtä. Toinen ammattiryhmä, joka saa usein satikutia, ovat parkkipirkot. Muutaman kerran on tullut omakohtaisesti todistettua, kun suuttunut autoilija on ottanut sakkoa kirjoittavan vihansa kohteeksi. Bussikuskit joutuvat myös silloin tällöin uhriksi samoin kuin heitä suojelemaan palkatut vartijat.

Toisaalta kuitenkin tuntuu, että esimerkiksi poliisia arvostetaan. Selitys saattaa osittain olla poliisin oikeus käyttää pakkokeinojakin. Joskus pelkkä uniformu riittää. VR:n konduktööri kertoi kokemuksenaan uusista uniformuista, että erityisesi venäläiset matkustajat suhtautuvat kunnioittavasti. Toivottavasti kyse on kuitenkin pitkäaikaisesti hankitusta luottamuksesta, joka saattaa johtua siitä, että poliisi ymmärtää erottaa väärän ja oikea oikeuden käytössä. Ikään kuin tietää, mikä on kohtuus.

Kotiseudullani Lappajärvellä oli vuonna 1979 patokapina, jossa melkoinen traktorikaravaani ja merkittävä osa järven asukkaista rakensi pohjapadon estääkseen Ähtäväjoen sähköyhtiöiden juoksutukset. Ne alensivat järven pintaa, koska kevättulvat tuona vuonna jäivät tulematta. Mätikudut tuhoutuivat. Vastakkain olivat asukkaiden kalastusoikeudet ja muu nautinta sekä sähköyhtiöiden sähköntuotanto.

Paikallinen poliisi ei ollut nähnyt mitään, vaikka mediakin oli paikalla. Tutkinta siirrettiin heti keskusrikospoliisille. ”Kun noin 300 henkilö oli ilmoittautunut keskusrikospoliisille kuulusteluun Lappajärven padonrakentajina, kuulusteluissa oli ollut jo yli 100 padonrakentajaa ja lisäksi kuulusteluihin pyrkivät ilmoittivat, että arviolta noin 1 600 henkilöä oli vielä tulossa ilmoittautumaan, keskusrikospoliisi teki johtopäätökset, että heillä ei ole aikaa kuulla kaikkia padonrakentajia ja lähti paikkakunnalta. (Wikipedia)” Vaasan läänin lääninsyyttäjä päätti olla nostamatta syytettä asiassa. Jälkeenpäin ajateltuna tuntui, että varsinkin paikallisten poliisien ja todennäköisesti keskusrikospoliisin arvotus oli melkoisesti noussut.

Saamme vain sivusta seurata, mikä on Helsingin poliisien rikosepäilyjen ja kiistojen takana. Toivottavasti jupakka ei alenna yleisön luottamusta virkavaltaan. Luottamuksen rakentaminen vaatii pitkäaikaista työtä, ja sen tuloksia ei kannata menettää. On erittäin arvokasta, että poliisi koetaan ystäväksi, jonka apuun uskalletaan turvautua. Tämä on onneksi asian laita edelleenkin.

Jonkinlaisen synkän näkymän, vastakohdan tarjoaa Pohjois-Irlanti. Poliittinen väkivalta on onnistuttu lähes karsimaan vuonna 1998 solmitun ns. pitkäperjantain rauhansopimuksen ansiosta, joka aloitti kestävän rauhanprosessin. Mutta sen sijalle on kasvanut rikollisuus. Samaan aikaan, kun turvallisuustilanteesta – terrorismista ja poliittisesta väkivallasta – aiheutuneet loukkaantumiset ovat laskeneet peräti 99,3 prosenttia, rikollisuus on lisääntynyt merkittävästi. Vuodesta 1998 vuoteen 2011 henkilöön kohdistuneet hyökkäykset tuhatta henkilöä kohti ovat nousseet neljästä seitsemääntoista. Huumausainekauppa on kolminkertaistunut.

Eräässä tutkimuksessa Länsi-Belfastissa ”pahimmilla alueilla” haastateltiin 103 nuorta. Heistä 27 % oli kivittänyt poliisiautoa, 4 % ambulanssia, 9 % taksia, 11 % paloautoa ja 17 % bussia. Olisiko niin, että viranomaiset ja jopa palveluammateissa toimivat koetaan Pohjois-Irlannissa vieläkin osaksi yhteiskunnan ”väkivaltakoneistoa”? Samanlaisia kovaosaisten alueita ja kapinoita on Ruotsissakin.

Luottamuksen palauttaminen vaatii kovaosaisimpien osalta vuosia. Meillä nykyistä hyvää tilannetta kannattaa ehdottomasti vaalia.

 
 

Jaa artikkeli