Turismia ja turvallisuutta

17.7.2014 Päivi Kallioinen

Aihepiirit

Turvallisuus

 

Kun kulkuri on varoissaan, häntä sanotaan turistiksi

– Paul Richard

Matkustaminen haastaa tutun turvallisen. Uusi ja erilainen on kiinnostavaa, mutta se voi olla myös pelottavaa.

Kotia pidetään yleensä turvapaikkana ja matkustamiseen liitetään kaikenlaisia vaaroja alkaen sairastumisesta ryöstön uhriksi joutumiseen; mutta kuinka paljon todennäköisempi onkaan kotitapaturma – ja mitä kuolemanvaaraan tulee, ulkomailla on tilastollisesti paljon turvallisempaa: Tilastokeskuksen kuolemansyyt -tilaston mukaan vuonna 2010 ulkomailla kuoli vain 211 henkilöä ja kun taas kotonaan 9 662. (Jos haluaa välttää hengenmenoa, kannattaa karttaa erityisesti terveydenhuollon toimintayksikköjä, vuonna 2010 sellaisessa kuoli 35 553 henkilöä.)

Matkustaminen avartaa: turvallisuuttakin voi katsoa uudesta erilaisesta näkökulmasta.

Tukholmasta

Tukholmassa voi heittäytyä nostalgiseksi Abba-museossa katsomassa esiintymisasuja, laulaa hittejä omalle videolle tai laskea kultalevyjen määrää. Museo on täysin käteiskassaton; vain kortit kelpaavat. Björn Ulvaeus selittää syytä: hänen mielestään käteinen on roistojen maksuväline, jolla varastettu tavara vaihtaa omistajaa kirpputoreilla http://www.abbathemuseum.com/cashless. Jos sivulla olisi kommenttikenttä kysyisin, eikö hän ole kuullut korttihuijauksista: kortin tiedot varastetaan, ja ostetaan omistajan laskuun lentolippuja, kodinkoneita ja vaikka pääsylippuja – ?

Prahasta

Riverside Highschoolin valmistujaisjuhlat pidettiin Yhdysvaltojen suurlähetystön puutarhassa. Mietin itsekseni, kumpi on turvallisemman tuntuinen juhla: suomalainen, koulun liikuntasalissa, jonne kaikki vain kävelevät sisään, vai suurlähetystössä, kuljettua metallinpaljastimen läpi kuin lentokentällä, ja kun turvamies on katsonut laukkuun kysyen: ”Eihän teillä ole veitsiä tai…?”

Professori Timo Airaksisen mielestä turvallisuus katoaa sillä hetkellä, kun turvatoimet astuvat kuvaan. ”Kun pelon tunnetta ei ole, syntyy turvallisuuden tunne. Mutta turvallisuuden tunne syntyy vain silloin, kun todetaan, että pelon tunnetta ei ole olemassa… [ ] … Turvallisuuden tunne on tässä erityisessä mielessä negatiivinen tunne, jonka perusta on uhan poissaolo.”[1] Mikä tahansa turvatoimi – vartija, hälytyslaite, kassakaappi – on reaktio turvallisuuden puutteeseen. Se ei lisää turvallisuutta, eikä poista uhkaa.

New Yorkista

World Trade Centerissa Manhattanin eteläkärjessä on nykyään Syyskuun 11. päivän muistomerkki. Kaksi suurta allasta vesiputouksineen on ympäröity kaiteilla, joihin on kaiverrettu sekä 26.2.1993 että 11.9.2001 kuolleiden nimet. Nähtävyyttä katsomaan päästäkseen on ostettava pääsylippu ja – kuljettava metallinpaljastimen läpi niin kuin lentokentillä. http://www.panynj.gov/wtcprogress/memorial-museum.html

Syyskuun 11. päivä 2001 lisäsi lentopelkoja. Ihmiset vaihtoivat lentämisen ajamiseen, ja Gerd Gigerenzerin tilastollisen analyysin mukaan 1 595 ihmistä kuoli tuon lisääntyneen autoilun aiheuttamissa onnettomuuksissa, kuusi kertaa enemmän kuin terroristien kaappaamissa koneissa. Tilastojen mukaan auto-onnettomuudessa kuolemisen todennäköisyys USA:ssa on 1: 6 000, kun taas lentäen kerran kuussa vuoden ajan todennäköisyys kuolla kaapatussa koneessa on 1: 135 000.[2]

Kirjassaan ”Maailma ja Suomi 9/11 jälkeen” Jarno Limnell kirjoittaa: ”Pelon ilmapiiriä kuvaa joka tapauksessa hyvin CNN:n vuonna 2008 tekemä mielipidekysely, jonka mukaan kolme neljästä yhdysvaltalaisesta tunsi elävänsä turvattomammassa maassa kuin ennen syyskuun 11. päivän terrori-iskuja. Siis kaikista tehdyistä mittavista vastatoimista huolimatta lentokenttien turvajärjestelyiden tiukentamista myöten, ihmiset tuntevat itsensä aiempaa turvattomammiksi. On hyvä pitää mielessä, että voimakkailla turvallisuuden tuottamispyrkimyksillä tuotetaan monesti lopputuloksena turvattomuutta.”[3] Toisaalta, jos, kuten Yhdysvalloissa tehtiin, muistutettiin kansalaisia jatkuvasti turvallisuustilanteesta ”liikennevaloilla” (punainen merkitsi suurta ja vihreä vähäistä vaaraa) joista ihmiset oppivat katsomaan tilannetiedotuksia kuin sääennusteita, mutta hermostuneesti – mitä muuta voisi odottaakaan kuin epävarmuuden ja pelon ilmapiiriä.

”Missä olit kun …”

Vuonna 2014 New York tuntui turvallisemmalta kuin olin osannut odottaa: en nähnyt turvallisuusliikennevaloja missään, WTC memorialissa oli rauhallinen tunnelma. Mutta 9/11 löytyy milloin mistäkin: lukiessani Katrina Firlikin muistelmia aivokirurgian oppivuosiltaan[4] hän muistaa tuon syyskuun päivän, kraniotomian, jota hän oli tekemässä Lähi-Idästä kotoisin olevan aivokirurgin kanssa. ”Olimme juuri poistamassa kystistä kasvainta potilaan aivoista, ja maailmamme oli muuttumaisillaan.”

[1] Airaksinen, Timo: Yksilöturvallisuutta etsimässä, SPEK 2012
[2] Gardner, Dan: Risk: The Science and Politics of Fear, Virgin 2008
[3] Limnéll, Jarno: Maailma ja Suomi 9/11 jälkeen. WSOY 2011
[4] Firlik, Katrina S.: Another Day in the Frontal Lobe. Phoenix 2006

 

 

 

 

Jaa artikkeli