Joukkoliikenteen merkitys yhteiskunnassa kasvaa

5.9.2014

Aihepiirit

Logistiikka

Häiriöt ovat arkea. Ratkaisuja etsitään ensi kädessä vaihtoehtoisista välineistä ja reiteistä.

Ihmisten liikkumisen, erityisesti työssäkäyntiliikenteen, merkitys on korostunut perinteisen tavarankuljetuksen lisäksi kuljetusjärjestelmien toimintavarmuuden edistämistyössä. Asia on nostettu esiin valtioneuvoston joulukuisessa päätöksessä huoltovarmuuden tavoitteista.

Erityisesti pääkaupunkiseudulla, jonne kiihtyvä muuttovirta suuntautuu, joukkoliikenteellä on yhteiskunnan toimivuuden ja huoltovarmuuden kannalta keskeinen merkitys.

Kun linja-autoa ei kuulu tai kiskot seisovat tyhjillään, ei tutulle matkanteolle ole löydettävissä helposti vaihtoehtoja. Kävely, pyöräily, oma auto, kimppakyyti tai taksi pelastaa jonkun matkan, mutta jonkinasteiselta kaaokselta on yleensä mahdotonta välttyä.

Joukkoliikennejärjestelmään kuuluvat linja-auto-, juna- ja taksiliikenne, jolle maaseudulla on voinut siirtyä lähes koko joukkoliikenne ja joka taajamissa täydentää tai korvaa muiden välineiden palvelua.

Varautumisen painopiste normaaliolojen häiriöissä

Joukkoliikenteen varautuminen on tärkeää sekä yritysten liiketoiminnan että yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Monien ihmisten pitää päästä joka päivä omalle työpaikalleen tekemään huoltovarmuuden kannalta välttämättömiä töitä.


"Yhteistyön keskeisenä ajatuksena on luoda järjestelmä, missä yhden kuljetusmuodon häiriö voidaan paikata jollakin korvaavalla tavalla."

 

”Logistiikka-alalla häiriöt ovat arkea. Sille emme voi mitään. Sääolosuhteet ovat meillä joskus hyvin vaativat, sattuu onnettomuuksia, tulee teknisiä vikoja tai vaikka lakkoja”, listaa logistiikkapäällikkö Raija Viljanen Huoltovarmuuskeskuksesta.

”Alalla harjoitellaan häiriöiden hallintaa päivittäin. Se kuuluu toimialan luonteeseen, ja varautumistyön painopiste onkin normaaliolojen häiriöissä. Tavoitteena on, että arkipäivän häiriöhallinta toimii myös kriisitilanteessa. Jokaisen toimijan osalta työhön kuuluvat luonnollisena osana riskienhallinnan ja jatkuvuudenhallinnan kartoitus- ja varautumisjärjestelyt. Yhteistyön keskeisenä ajatuksena on luoda järjestelmä, jolla yhden kuljetusmuodon häiriö voidaan paikata jollakin korvaavalla tavalla.”

Kokemuksista otetaan oppia

Häiriöistä on Viljasen mielestä osattu ottaa oppia. Toimijat ovat terävöittäneet omia toimintatapojaan, tiivistäneet yhteistyötään ja ottaneet käyttöön muun muassa erilaisia hälytys- ja viestintäjärjestelmiä.

”Myös matkustajat ovat havahtuneet tätä kautta miettimään vaihtoehtoisia kulkuvälineitä ja reittejä. Yleistä tietoisuutta pitäisi kuitenkin edelleen lisätä. On mielenkiintoista, että joillakin ihmisillä on selkeästi muita parempi kyky tehdä poikkeustilanteissa tilannearvioita ja päätöksiä ja toimeenpanna ne käytäntöön epäröimättä”, kuvailee Viljanen.

Hyvä esimerkki on muutama vuosi sitten Euroopan lentoliikenteen seisauttanut Islannin tuhkapilvi.

”Joku pääsi maailmalta kotiin varsin ripeästi vuokraamalla auton, ajamalla lähimpää satamaan ja nousemalla laivaan. Toinen odotteli pitkään, että joku järjesti hänelle paluukuljetuksen.”
 

Tiedottamiseen yhteiset pelisäännöt

Keskeinen asia vakavissa häiriötilanteissa tai poikkeusoloissa on Viljasen mukaan tilannekuvan ja -tietoisuuden ylläpidon ohella tiedonkulun varmistaminen.

”Eri osapuolilla pitää olla selkeä käsitys toimintatavasta, eli siitä, kuka tekee, mitä, koska, kenen kanssa ja miten? Sillä, joka päättää poikkeusoloissa kuljetusten priorisoinnista muilla kuin liiketoiminnallisilla perusteilla, pitää myös olla toimivalta ja nopea päätöksentekokyky. Lisäksi asiasta pitää olla olemassa ennalta sovitut korvausperiaatteet. Näitä kaikkia asioita edistetään huoltovarmuusorganisaatiossa tiiviissä yhteistyössä viranomaisten, järjestöjen ja toimijoiden kesken.”



VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖS HUOLTOVARMUUDEN TAVOITTEISTA, 5.12.2013

”Liikenne- ja viestintäministeriö sekä huoltovarmuusorganisaatio edistävät yhdessä liikenteenharjoittajien kanssa työssäkäyntiliikenteen sekä väestön toimeentulon ja turvallisuuden edellyttämän kuljetusjärjestelmän toimivuutta.”

 
 

Marjo Rautvuori

 

 
 
 

Jaa artikkeli