Kirjat

Sivistys luo turvallisuutta

1.7.2016
Jarno Limnéll

Kirjat

Seurasin kaksi vuotta sitten Krimin kansanäänestystä neljältä eri televisio-kanavalta. Päivän ajan tarkkailin miten yhdysvaltalainen CNN, isobritannialainen BBC, venäläinen RT ja kiinalainen CCTV uutisoivat tapahtumaa, mitä Krimillä konkreettisesti sinä päivänä tapahtui. Uutisointien erot havahduttivat minut. Jos olisin seurannut ainoastaan yhden kanavan uutisointia, olisi käsitykseni kansanäänestyksestä ollut varsin erilainen kuin muiden kanavien kautta katseltuna. Jopa BBC:n ja CNN:n uutisoinnin välillä oli eroja, erityisesti siinä, että minkälaista tunnelmaa ja johtopäätöksiä kanavat Krimiltä katsojalle välittivät. Jäin päivän lopussa miettimään, että tiesinkö edes neljää televisiokanavaa seuraamalla mitä Krimillä todella sinä päivänä tapahtui?

Uskon, että merkittävimmät taistelut tullaan jatkossa käymään ihmisten mielistä. Siitä mitä ajattelemme, miten asioita arvotamme ja mihin uskomme. Meiltä jää arkipäivässä helposti huomaamatta miten voimakkaan informaatiolla vaikuttamisen kohteena olemme, miten tehokkaiden tiedonvälityskanavien keskellä elämme ja miten paljon meistä jatkuvasti tietoa kerätään. Meille luodaan tarkoituksellisesti uusia tarpeita, kerrotaan mitä meidän tulisi pelätä ja arvomaailmamme saatetaan jatkuvaan ”käymistilaan.”

Data ja informaatio eivät kuitenkaan ole sama asia kuin tieto ja viisaus. Vaikka dataa ja informaatiota esimerkiksi Krimin kansanäänestyksestä oli saatavilla lukuisista tietolähteistä valtaisat määrät, vasta informaation tulkitseminen ja ymmärtäminen muuttaa sen tiedoksi. Tieto on osattava lukea datasta ja informaatiosta. Tähän tarvitaan ihminen – ja ihmisen sivistys. Vasta ihminen antaa informaatiolle merkityksen, luo siitä tietoa ja johtopäätöksiä, jopa viisautta. Muuten elämme informaatioähkyn keskellä ilman varsinaista tietoa.

J.V. Snellmanin tunnetuimpia ajatuksia oli, että ”sivistyksessä on pienen kansan turva.” Sivistys on tärkein turvamme informaatioyhteiskunnassa eläessämme. Joudumme yhä useammin kysymään, että kenen tuottamaan ja mihin informaatioon voimme luottaa? Osa informaatiosta on tarkoituksellisesti valheellista, osa heikosti perusteltua ja osa jopa rikollista. Omia lapsiani neuvon, että lähtökohtaisesti kaikkeen informaatioon tulee suhtautua kriittisesti.

Joudumme jatkossa niin yhteiskuntana kuin yksilöinä vastaamaan lisääntyvään datan ja informaation manipulaation haasteeseen. Kyse on sekä tarkoituksellisesti tuotettavasta valheellisesta informaatiosta sekä olemassa olevasta informaatiosta, jonka sisällön oikeellisuutta pyritään tarkoituksellisesti muuttamaan vääräksi, jotta menettäisimme luottamuksen siihen.

”Mieti ennen kuin klikkaat” on myös informaatioyhteiskunnan sivistystä. Verkkomaailmassa kuka tahansa voi ryhtyä informaation sekä tuottajaksi että välittäjäksi. Millaista informaatiota itse jaat tai linkität esimerkiksi sosiaalisessa mediassa eteenpäin?
Itse seuraan laajasti niin kotimaisia kuin ulkomaisia uutislähteitä. ”Yhden totuuden” varassa en halua olla. Ajan myötä olen tottunut keräämään informaatiota tietyistä uutisvirroista, mutta olen myös avoin uudemmille informaatiokanaville. Annan vahvan arvon Suomen kärkisijalle lehdistönvapaustilastossa, mutta samalla olen huolestunut toimittajiin kohdistuvan vihapuheen ja väkivallalla uhkaamisen lisääntymisestä.

Viestinnän ja uutisoinnin merkitys Suomen turvallisuudessa ja suomalaisten turvallisuuden tunteessa muodostuu lähivuosina nykyistä tärkeämmäksi. Suomalaiselta medialta ja viestinnän ammattilaisilta tämä edellyttää luottamuksen arvoisen toiminnan ylläpitämistä joka päivä, ja yhä enemmän ”paksua nahkaa” uhkailujen kohteeksi joutuvina. Vielä enemmän korostan jokaisen omaa vastuullisuutta, kriittisyyttä – ja sivistystä.

 
 

Jaa artikkeli