Kansalaisilla turvallinen mutta huolestunut olo

    Kansalaisen varautuminen 10.2.2016

    Yhtenä Suomen keskeisenä vahvuutena pidetään sitä, että kansalaiset luottavat viranomaisiin, instituutioihin ja toisiinsa (Borg 2013). Korkea luottamustaso merkitsee sitä, että ihmiset tuntevat olonsa turvalliseksi ja näkevät muut ihmiset enemmän yhteistyökumppaneina kuin kilpailijoina (Wilkinson & Pickett 2011). Viranomaisten vahva rooli turvallisuuden tuottajana korostuu aikaisemmissa turvallisuutta käsittelevissä kuten poliisibarometrissä, rikosuhritutkimuksessa sekä pelastustoimea koskevassa kansalaiskyselyssä.

    Sisäministeriön tulevaisuuskatsauksessa (2014) todetaan, että luottamus vahvistaa sosiaalista koheesiota, joka luo perustan turvallisuudelle, turvallisuuden tunteelle ja hyvin toimivalle yhteiskunnalle. Ihmiset luottavat saavansa pätevien turvallisuusviranomaisten apua sitä tarvitessaan. Toisaalta tulevaisuuskatsauksessa huomautetaan, että turvallisuuden tunteen heikkeneminen ja ajatus siitä, että yhteiskunnan palveluita tullaan mahdollisesti karsimaan omalta asuinpaikalta, saattavat vähentää tulevaisuudessa luottamusta yhteiskuntaa ja viranomaistoimintaa kohtaan.

    Tutkimusten mukaan yhteisöllisyys vahvistuu usein erilaisissa katastrofitilanteissa. Tosin katastrofin luonne vaikuttaa reaktioiden voimakkuuteen ja yhteisön tuntemaan solidaarisuuteen. Luonnonkatastrofista toipuminen on psyykkisesti helpompaa kuin yhteisön turvallisuutta järkyttäneestä terroristi-iskusta. (Collins 2004, 55.) Suomessa ei ole onneksi ollut pitkään aikaan sellaista tilannetta, jossa tätä tutkimustulosta olisi voinut testata.

    Arkitasolla ihmisten välinen luottamus toisiinsa ja viranomaisiin on edelleen kunnossa. 

     

    Luotettava lähipiiri ja viranomaiset

    Kansalaisturvallisuuden tila Suomessa – tutkimuksessa ilmeni, että kansalaiset pitävät lähes yksimielisesti Suomea turvallisena maana. Valtaosa vastaajista ilmoitti, että hän pitää säännöllisesti yhteyttä muihin ihmisiin, voi kertoa avoimesti omista asioistaan ystävilleen ja kokee kuuluvansa johonkin yhteisöön tai ryhmään. Edelleen suurin osa vastaajista arvioi saavansa läheisiltään tukea vaikeaan henkilökohtaiseen kriisiin, käytännön arkista apua esim. sairastapauksessa sekä taloudellista apua. Yhdeksän kymmenestä (89 %) piti Suomea turvallisena maana.

    Turvallisuuden tunteen lisäämisessä oli erittäin merkittävä rooli lähipiirillä, kuten ystävillä, perheellä ja suvulla, mutta myös jokaisen ihmisen omaa vastuuta ja roolia painotettiin vahvasti. Pelastuslaitos tosin nimettiin kaikkein useimmin tahoksi, jolla on merkitystä turvallisuuden tunteelle, mutta lähipiiri ohitti muut viranomaiset, kuten poliisin ja sosiaaliviranomaiset.

    Mihin suuntaan Suomi on menossa?

    Enemmistö vastaajista piti valtion roolia keskeisenä kansalaisten fyysisen turvallisuuden takaamisessa (78 %) sekä riittävän toimeentulon turvaamisessa (62 %). Miesten ja naisten mielipiteet olivat yhtäläiset valtion keskeisestä roolista fyysiseen turvallisuuden takaamisessa, mutta toimeentulon turvaamisen osalta naiset (66 %) pitivät valtion roolia keskeisempänä kuin miehet (57 %).

    Huolestuttavana voidaan pitää sitä, että joka kolmas (31 %) vastaajista arveli, että valtiolla on jatkossa entistä vähemmän mahdollisuuksia taata kansalaisten fyysinen turvallisuus. Vielä useampi eli 36 prosenttia vastaajista arveli, että valtiolla on jatkossa entistä vähemmän mahdollisuuksia turvata kansalaisten riittävä toimeentulo.

    Kyselyn mukaan hyvin monet vastaajat havaitsivat sekä ihmisten että asuinalueiden eriarvoistumista Suomessa. Epäluottamuksen ilmapiiri ulottui niin Suomessa asuviin ulkomaalaisiin, vanhustenhuoltoon kuin eduskunnan panostukseen ulkomaiden asioihin kotimaan ja suomalaisten kustannuksella. Myös näitä voidaan pitää huolestuttavina tuloksina, sillä eriarvoisuuden tai sen kokemuksen kasvaessa ihmisten välisen solidaarisuuden sekä toisista huolehtimisen ja välittämisen on todettu vähenevät (mm. Wilkinson & Pickett 2011). Tämä vaikuttaa myös koettuun turvallisuuden tunteeseen.

    Tarvitaan Pikkuleijonat-henkeä

    Taantuman jatkuminen, työllisyystilanteen heikkeneminen sekä globaalit ongelmat saattavat kasvattaa tyytymättömyyttä poliittista päätöksentekoa kohtaan ja lisätä jatkossa niiden kriittisten mielipiteiden osuutta, jonka mukaan eduskunta panostaa liikaa ulkomaiden asioihin ja ongelmien ratkaisemiseen kotimaisten ongelmien sijaan. Huoli yhteiskunnan mahdollisuudesta turvata kansalaisten toimeentulo ja fyysinen turvallisuus saattavat selittää sitä, että suvaitsemattomuus esimerkiksi turvapaikanhakijoita kohtaan lisääntyy entisestään.

    Epätietoisuus ja epävarmuus tulevaisuuden fyysisestä ja taloudellisesta turvallisuudesta on kuitenkin suuri. 

     

    Tuloksia analysoitaessa huomio kiinnittyi siihen, että useiden edellä mainittujen asioiden kohdalla kolmasosa vastaajista ei ollut väittämien kanssa samaa eikä eri mieltä. Epätietoisuus saattaa johtua epäluottamuksesta tai muusta asenteellisesta syystä. Yhtä hyvin se voi kertoa tiedon puutteesta, mitkä ovat valtion ja eduskunnan nykyiset taloudelliset resurssit sekä arvopohja ja mihin suuntaan ne ovat muuttumassa. Suomalaisen yhteiskunnan ja globaalien tapahtumien nopeiden muutosten takia tulevaisuus voi saattanut muuttua epävarmemmaksi ja kehitystä on entistä vaikeampi ennustaa.

    Peliä ei ole menetetty eikä suomalaisessa yhteiskunnassa ole todennäköisesti tapahtunut mitään peruuttamatonta käännettä kohti väestön jakaantumista, pelon tai vihan ilmapiirin vahvistumista tai korjaamatonta luottamuksen menetystä. Arkitasolla ihmisten välinen luottamus toisiinsa ja viranomaisiin on edelleen kunnossa. Jakautumisen ja eriarvoistumisen sijaan on tarvetta kasvattaa tunnetta ja tietoisuutta yhteenkuuluvaisuudesta ja yhteisestä projektista.

    Viranomaiset, järjestöt, media ja jokainen yksilö voisi pohtia omalta osaltaan, miten luottamusta ja yhteistä visiota hyvin toimivasta yhteiskunnasta voidaan jatkossa vahvistaa.

    Lähteet

    Borg, Sami (2013): Indikaattorikatsaukset. Teoksessa: Borg, Sami (toim.) (2013): Demokratiaindikaattorit 2013. Oikeusministeriö, Selvityksiä ja ohjeita 52/2013. Helsinki.
    Collins, Randall (2004): Rituals of Solidarity and Security in the Wake of Terrorist Attack. Sociological Theory. Vol. 22, 53–87.
    Wilkinson, Richard & Pickett, Kate (2011): Tasa-arvo ja hyvinvointi. Miksi pienet tuloerot koituvat kaikkien hyväksi? Bookwell oy, Juva.

    Tuula Kekki

    Erikoistutkija

    Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK 

     

    Tutkimuksen taustaa

    Kansalaisturvallisuuden tila Suomessa -hankkeessa tarkasteltiin, millaiset tekijät lisäävät kansalaisten kokemaa turvallisuutta ja millaiset valmiudet yksilöillä ja heidän lähiyhteisöillään on varautua erilaisiin häiriötilanteisiin. Lisäksi tutkimus tarjoaa tietoa kansalaisten luottamuksesta poliittista päätöksentekoa sekä arvioita erilaisten riskien ja uhkien toteutumisesta Suomessa.

    Aineistona käytetään 3.000 hengen kansalaiskyselyä, jonka toteutti Suomen Kyselytutkimus Oy helmi-huhtikuussa 2015.

     

    Mitä on kansalaisturvallisuus?

    Kansalaisturvallisuudella tutkimuksessa käsitetään sekä turvallisuuden tunnetta että objektiivista, konkreettista turvallisuutta.

    Tällöin turvallisuus ei tarkoita pelkästään erilaisten riskien ja uhkien poissaoloa, vaan myös luottamusta omiin, yhteisön sekä yhteiskunnan kykyihin suojautua uhkia vastaan sekä palauttaa turvallisuuden taso entiselleen kriisin jälkeen.