Vastuuta ei voi ulkoistaa

    Jatkuvuudenhallinta 17.4.2018

    Huoltovarmuuskeskus on julkaissut ’Ruokapalvelut osana päivittäistavarahuoltoa’ -oppaan lakisääteisten ruokapalveluiden järjestämisvastuussa oleville Suomen kunnille.

    Opas on vastaus kuntien toivomukseen konkreettisemmasta ja kattavammasta ohjeistuksesta. Valmiusasiamies Jaakko Pekki Huoltovarmuuskeskuksesta kertoo, että HVK:n vuonna 2013 julkaisema päivittäistavarahuollon varautumis- ja jatkuvuussuunnittelun ohje oli varsin suppea.

    PTH-oppaan kansikuva

    Oppaan laatimisen aikana myös Työ- ja elinkeinoministeriö käynnisti päivittäistavarahuollon varautumista koskevan kehittämistyön, joka osaltaan ohjasi myös tätä hanketta. TEM rajaa kuntien vastuun väestön elintarvikehuollosta niille lakisääteisesti kuuluviin ruokapalveluihin. Muu osa huollon kokonaisuudesta jää markkinoiden, kuluttajien ja valtion tehtäväksi.

    ”Opas käsittelee varautumista normaaliolojen vakaviin häiriötilanteisiin ja tarjoaa toimintamalleja sekä esimerkkejä kunnille lakisääteisesti kuuluvien päiväkotien, koulujen, sairaaloiden, terveyskeskusten, vanhustenhuollon ja kotisairaanhoidon ruokapalvelujen varautumiseen. Myös valtiolla on vastaavia toimintoja omissa laitoksissaan, kuten Puolustusvoimilla ja Rikosseuraamuslaitoksella, joissa voidaan tarvittaessa hyödyntää oppaan toimintamalleja”, Pekki kertoo.

    ”Markkinaehtoisen toiminnan eli myymälöiden ja niitä tukevien jakeluverkostojen kehittämisestä vastaa erillinen hanke. Päivittäistavarahuollon kolmas kivijalka on kansalaisten oma varautuminen. Heidän pitäisi tulla omilla varastoillaan toimeen ainakin Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEKin suositteleman 72 tunnin häiriöajan.”

    Opas tarjoaa mahdollisimman konkreettisia mallipohjia, esimerkkejä ja riskilistoja, jotta siitä saisi mahdollisimman helposti kiinni ja ymmärtäisi, mitä pitäisi tehdä. Julkaisun liitteenä on myös esimerkki kunnan ruokapalveluiden valmiussuunnitelman rakenteesta ja sisällöstä.

    ”Varautuminen on etukäteen tehtävää suunnittelua ja ennakointia. Oppaassa korostetaan yhteistyön merkitystä, sillä päivittäistavarahuollon toimijat eivät pysty yksin varmistamaan toimintansa jatkuvuutta.”

    Opas on tarkoitettu kuntien ruokapalveluiden varautumisesta vastaaville henkilöille, kertoo valmiusasiamies Jaakko Pekki.

    Tunteja, päiviä vai viikkoja?

    Häiriö- ja poikkeustilanteissa noudatettavan palvelutason huolellinen määrittely on oppaan kantava ajatus. Siitä on sovittava palvelun tilaajan ja tuottajan kesken ennen kuin voidaan lähteä pohtimaan, miten haluttuun tasoon päästäisiin.

    ”Kunnat eivät useinkaan enää tuota näitä palvelujaan itse, vaan ne on ulkoistettu. Jo ennen kuin palvelua kilpailutetaan pitäisi määritellä jatkuvuuden edellyttämät vaatimukset ja haluttu palvelutaso – ja mitä se konkreettisesti merkitsee. Kun varautuminen pystytään hinnoittelemaan tarjoukseen, ulkoistuskumppanilla on resurssit todella huolehtia varautumisestaan.”

    Vaadittu häiriötilanteiden palvelutaso – tärkeimpänä elementtinä se, onko suurin sallittu keskeytysaika palvelussa tunteja, päiviä vai viikkoja – pitäisi olla kuvattuna koko toimittajaverkoston sopimuksissa.

    ”Kokonaisuuden kaikkien kriittisten palasten on oltava kirjattuna sopimuksiin tai niiden liitteisiin. Esimerkiksi keskuskeittiöistä lähtevät kuljetukset, niiden tarvitsema polttoainehuolto sekä keittiöiden vedensaanti pitää varmistaa”, Pekki muistuttaa.

    ”Varajärjestelyjen rakentaminen on hankalaa senkin takia, että keskuskeittiöiden aikana modernien koulujen lämmityskeittiöissä ruoan tekemiseen ei ole enää tilaa, välineitä tai henkilökuntaa. Kuusen juurelle pystytetty kenttäkeittiö ei sekään ole enää realistinen vaihtoehto. Normaali toimintamalli pitää sen vuoksi varmistaa mahdollisimman hyvin.”

    Luottamus hyvä, valvonta paras

    Tarkoittaako avaimet käteen -periaatteella täysin ulkoistetun ruokapalvelun varautumistyö kunnalle vain sopimuspykälien kirjaamista oikeaan muotoon? Ei tarkoita, sillä jos palvelutuottaja ja sopimuskumppani ei pystykään pitämään lupauksiaan, vastuu on viime kädessä kunnan.

    Järjestämisvelvollisuudesta ei pääse irti ja palvelun tuottaminen on aina ratkaistava jollain tavoin.

    ”Kunnalla on velvollisuus seurata ja valvoa, että kunnan toiminnan kannalta kriittinen palveluntuottaja tekee, mitä on sovittu. Voi toki tapahtua, että palvelutuottaja ei siitä huolimatta pysty toimimaan sovitulla tavalla – mutta silloinkin vastuullisen virkamiehen on helpompi mennä lehdistön eteen kertomaan, että ikävä kyllä näin pääsi nyt käymään kaikesta sopimisesta, ennakoivien toimenpiteiden toteuttamisesta ja valvonnasta huolimatta.”

    Pekki muistuttaa, että kuntien ei kannata luottaa siihen, että palvelutuottajat osaisivat oma-aloitteisesti ottaa huomioon varautumiseen ja jatkuvuudensuunnitteluun liittyviä seikkoja. Konkreettiset vaatimukset on määriteltävä selkeästi sopimuksissa.

    ”Vuoden 2018 aikana järjestämme yhteistyössä Pelastusopiston sekä Aluehallintovirastojen kanssa kuusi koulutustilaisuutta kunnille ja kuntien palvelutuottajille, joissa esitellään opasta ja keskustellaan sen sisällöstä."

    Lisätietoa koulutusten ajankohdista ja paikkakunnista.

    Ruokapalvelut osana päivittäistavarahuoltoa -opas

    Teksti: Jussi-Pekka Aukia

    Kuvat: Huoltovarmuuskeskus