Rakentajia tarvitaan aina

15.11.2018

Rakennusalan varautumista suunnittelevan ja koordinoivan Rakennuspoolin poolisihteeri Juha Kaitera muistuttaa rakentajien erityisestä roolista poikkeusoloissa: Kun useimmilla teollisuudenaloilla varautumisen tavoitteena on normaalin arkisen työn häiriötön jatkuminen, rakennusteollisuus pohtii myös, mihin sen resurssit kohdennetaan vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

Viime vuosina pooli on panostanut poikkeusolojen valmiusrakentamiseen eli sen suunnitteluun ja sopimiseen, kuka rakentaa Puolustusvoimien kriisiaikoina omaa toimintaansa varten tarvitsemat rakenteet.

”Maanpuolustuksen käyttöön valjastetaan lähes koko Suomen infrarakentamisen kapasiteetti sekä merkittävä osa talonrakentamisen ja tuoteteollisuuden – erityisesti puu- ja betoniteollisuuden – voimavaroista”, Kaitera kertoo.

”Siviiliyritykset tekevät valtaosan maavoimien linnoitteista, johtamispaikkojen suojista ja ilma- ja merivoimien tukikohdista. Koska poikkeustilanteet voivat kehittyä hyvin nopeasti, valmiusrakentamisessa pyritään ajan säästämiseksi hyödyntämään normaaliolojen menetelmiä ja materiaaleja, jolloin tuotantoon ei tarvitse tehdä muutoksia. Ja samalla on huolehdittava myös muun yhteiskunnan toimimisesta."

Yritysten täytyy myös itse pysyä toimintakunnossa, jotta ne kykenisivät täyttämään velvoitteensa. Siinä suhteessa meitä koskevat samat jatkuvuudenhallinnan vaatimukset kuin muitakin teollisuudenaloja.

 

Myös arjen turvana

Rakennusteollisuudella ja -poolilla on toki myös normaaliolojen vakaviin häiriötilanteisiin suunnitelmat, joilla pyritään varmistamaan, että siviilivirkamiehillä on esimerkiksi myrskytuhoja, tulvia, rakenteiden romahtamisia ja pato-onnettomuuksia varten riittävästi raskasta kalustoa raivaukseen ja maansiirtoon.

Juha Kaitera muistuttaa, että rakennusteollisuudella on kriisiaikoina kaksoisrooli.

Myös rakentajien asiantuntemusta tarvitaan.

”Esimerkiksi rauniopelastuksessa rakennuksen romahdettua paikalle tarvitaan rakenneasiantuntijoita, jotka ymmärtävät miten rakennus pitää tukea ja purkaa. Kun tästä työstä vastaavat koulutetut ammattilaiset pelastajat pystyvät keskittymään pelastamiseen”, Kaitera sanoo.

”Ihmisiä on riittävästi Turku-Tampere-Helsinki -kolmiossa, mutta ei välttämättä Itä- tai Pohjois-Suomessa. Pyrimme sen vuoksi edesauttamaan kapasiteetin omistajien ja viranomaisten välistä sopimista. Tällaisten sopimusten nojalla yritykset ylläpitävät valmiutta tuottaa viranomaisille rakentamisen suorituskykyä tietyillä alueilla.”

Näin varmistetaan kapasiteetin saaminen käyttöön sielläkin, missä sitä ei normaalisti ole riittävästi. Tarkoitus ei ole kustantaa jonnekin nosturia seisomaan, vaan sopia, kuka sen asian tarvittaessa hoitaa.

”Varautumisesta on huolehdittu kunnolla, kun tiedetään tarve ja on suunnitelma miten se ratkaistaan, ja kun on tehty sopimus yrityksen kanssa, joka sen pystyy tekemään.”

Kaitera korostaa että mukaan lähtevät yritykset kantavat siinä yhteiskuntavastuutaan. Se ei ole bisnestä kenellekään.

”On ollut hieno huomata kuinka motivoituneesti yritykset – myös isot kansainväliset konsernit – osallistuvat huoltovarmuuteen ja maanpuolustukseen liittyviin toimiin.”

Hankkeet aina isoja

Varautumis- ja valmiushankkeissa puhutaan aina poikkeuksellisen isoista hankkeista, joissa tarvitaan isoja resursseja. Kaitera ottaa esimerkiksi turvattavasta kohteesta vilkasliikenteisen sillan, jonka takana asuu paljon väkeä.

”Meillä on jo kohde, jossa kuusi rakennusalan yritystä on tehnyt ELY-keskuksen kanssa aie- ja valmiussopimuksen, jonka mukaisesti ne ylläpitävät valmiutta tietyssä ajassa rakentaa sillan viereen suunnitelmien mukainen korvaava silta. Tavoitteena on, että vastaavia normaaliolojen sopimuksia syntyisi enemmän. Mihinkään pieneen risaukseen niitä ei kuitenkaan kannata tehdä.”

Vastaavanlainen kohde olisi öljyisen jätteen välivarastointipaikan rakentaminen, jolla varaudutaan öljyonnettomuuteen Suomenlahdella.

”Puhdistustöissä syntyy satoja tuhansia tonneja öljyistä jätettä, joka on varastoitava onnettomuuspaikan lähelle turvallisesti ja logistisesti järkevään paikkaan, kunnes se hävitetään ekologisesti kestävällä tavalla. Kaikkia tällaisessa jättimäisessä laitoksessa tarvittavia erikoismateriaaleja ei välttämättä edes löydy maasta."

Juha Kaitera:

 

 Teksti, kuva ja video: Jussi-Pekka Aukia

 

 

 

Jaa artikkeli