Kun biotalous etenee, huoltovarmuus paranee

28.9.2015

Huoltovarmuus paranee, kun biotalous kehittyy Suomessa pidemmälle. Fossiilisia raaka-aineita ja energialähteitä korvataan biopohjaisilla. Melkein mitä tahansa kemianteollisuuden tarvitsemia peruskemikaaleja voidaan tarvittaessa valmistaa biopohjaisesti.

Mitä on biotalous?

Biotalous on talous, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja kestävästi ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen. Sillä koetetaan mm. vähentää riippuvuutta fossiilisista luonnonvaroista.

Suomessa tärkeimpiä uusiutuvia luonnonvaroja ovat eloperäinen aines (metsien, maaperän, peltojen, vesistöjen ja meren biomassa) ja makea vesi. Myös biopohjaiset jätteet ovat tärkeä raaka-ainelähde.

     Tiesitkö?

Suomessa on asukasta kohti laskettuna EU:n suurin ja maailman 4. suurin biokapasiteetti

 

Tuore selvitys perkaa biotaloutta huoltovarmuuden ja nimenomaan kemian alan näkökulmasta. Miksi kemian vinkkelistä? Koska sitä on kaikkialla.

Ihmisten arki ja elinkeinot ovat jollakin tavalla riippuvaisia kemian tuotteista. Esimerkiksi käyttämämme ajoneuvot, kodinkoneet, muovit, maalit ja pesuaineet sisältävät erilaisia kemian tuotteita. Jopa puhdas vesi, polttoaineet ja lääkkeet ovat kemiaa. Nyky-yhteiskunnan arki ei vain toimi ilman kemian tuotteita.

Suurin osa kriittisistä kemikaaleista voidaan tehdä

Biomassoja on katsottu paljolti energian tuotannon kannalta. Niistä saadaan irti paljon myös muulle kemianteollisuudelle, sanoo selvityksen Huoltovarmuuskeskukselle tehnyt tekniikan tohtori Maija Pohjakallio.

”Suomessa on teknologinen valmius tuottaa lähes kaikki kriittiset kemikaalit biopohjaisista raaka-aineista, kuten puubiomassasta. Kemian hyvä puoli on se, että joidenkin peruskemikaalien pohjalta voidaan tuottaa paljon muita kemikaaleja.”

Peruskemikaalien tuotanto käyntiin puolessa vuodessa

Suomessa on paljon biomassoja. On osaamista ja tarvittavia laitteita. Valmiita biopohjaiselle korvaavalle peruskemikaalien tuotannolle soveltuvia tuotantolinjoja ei etanolia lukuunottamatta juuri ole. Niiden pystyttäminen vie siis jonkin aikaa.

Tarpeen vaatiessa − poikkeustilanteessa – sellutehtaita voitaisiin muokata ja saada peruskemikaalien tuotanto käyntiin noin puolen vuoden kuluessa. Myös biopolttoaineiden valmistajilla on osaamista ja laitteistoja, joilla voidaan valmistaa mm. metanolia ja hiilivetyjä puuhakkeesta.

Yhteistyöhön käy!

Biotalous saa aikaan myös uudenlaista yhteistyötä ja koordinaatiota yritysten, eri toimialojen, hallinnon ja eri viranomaisten välillä. Se on huoltovarmuuden kannalta keskeistä. Poikkeustilanteessa on yhdistettävä osaamista. Siksi on hyvä, jos verkostot ovat olemassa.

”Biotalous synnyttää uudenlaisia verkostoja ja toimintamallit kehittyvät. Vaikkapa sellutehtaiden sivuvirtoja voidaan käyttää entistä enemmän kemian tuotteiden valmistamiseen. Äänekosken biotehdas on tästä hyvä esimerkki. Samoin maatilojen omistama Bioson Juvalla. Se hallinnoi biokaasulaitosta, joka tuottaa osakkailleen sähköä ja lämpöä lietelannasta ja kananlannasta.”

Kokonaisnäkemystä tarvitaan

Edellytyksiä parantaa huoltovarmuutta biotalouden avulla siis on. Mutta biotaloutta pitää katsoa kokonaisuutena. Siinä on vielä paljon tekemistä, sillä paletti on kovin hajanainen. Taas tullaan yhteistyöhön.

”Meillä on paljon biotalouteen liittyvää toimintaa eri toimialoilla, samoin t&k-toimintaa. Eri alueet ovat tehneet omia biotalousstrategioitaan. Biotaloustoimijoita ei ole vielä saatu liimatuksi yhteen. Jos se onnistuisi, voitaisiin hyödyntää synergioita.”

Tietoja biomassoista kootaan

Kokonaisuutta pitää katsoa myös näin: mihin mitäkin kannattaa ja voi käyttää? Biotalouden virrat ovat riippuvaisia toisistaan. Miten biomassoja käytetään järkevästi ja kestävästi ruuan, energian ja tuotteiden valmistukseen?

Resurssitehokkuus on tärkeää varsinkin poikkeustilanteessa. Sitä varten tarvitaan tietoa. Tietoja Suomen biomassoista ollaankin kokoamassa yhteen. Biomassa-Atlas-hankkeessa rakennetaan avoin, paikkatietoon perustuva tietopalvelu, johon kootaan luonnonvaratilastot eri puolilta. Atlaksen ensimmäisen version pitäisi valmistua 2016.

Maija Pohjakallio kertoo biotaloudesta

 

 

Riitta Gullman

Teksti

 

Erja Saraste

Videohaastattelu

 

Kolmasosalla biopohjaisia raaka-aineita

Suomessa toimivasta kemianteollisuudesta noin kolmasosa käyttää jo nyt joitain biopohjaisia raaka-aineita. Esimerkkejä tuotteista ovat

• biopolttoaineet
• mäntyöljy- ja tärkkelysjalosteet
• karboksimetyyliselluloosa
• ksylitoli
• teollisuusentsyymit.

Epätodennäköistä on, että koko kemianteollisuus menee bioksi. Biopohjaisten raaka-aineiden ja biotekniikan hyödyntäminen on kuitenkin kasvava trendi.

Osa kemian tuotteista, kuten lannoitteet ja katalyytit, eivät välttämättä ole itsessään biopohjaisia. Ne ovat silti kriittisiä biotalouden kehittämisessä. Niitä tarvitaan biomassojen kasvatuksessa ja jalostuksessa.

 

Huoltovarmuuden kannalta keskeiset kemian tuotteet

• polttoaineet
• maatalouden, vedenpuhdistuksen ja terveydenhuollon kemian tuotteet
• liimat ja maalit
• peruskemikaalit (mm. vety, ammoniakki, eteeni ja muut hiilivedyt)
• erikoiskemikaalit
• materiaalit mm. rakentamiseen, ajoneuvoihin ja pakkaamiseen.

 

Valmiussuunnittelun tueksi: missä mennään?

Huoltovarmuuskeskuksen kemian pooli on biotalous ja huoltovarmuus -selvityksen takana. Kemian poolin yritykset käyttävät biotalouden raaka-aineita ja jalostavat niitä eteenpäin mm. biopolttoaineiksi, biopohjaisiksi kemikaaleiksi ja moneksi muuksi.

”Pooli halusi selvittää, missä biotaloudessa mennään kemian alan näkökulmasta”, kertoo poolin valmiuspäällikkö Petri Ahola-Luttila.

”Halusimme kokonaiskuvan siitä, voidaanko kemian alan tarvitsemia raaka-aineita korvata kotimaisilla, biotalousraaka-aineista tuotettavilla, jos tuonnissa tulee vaikeuksia. Tarvitsemme tätä tietoa valmiussuunnittelua ja häiriöihin valmistautumista varten.”

Korviketuotteista biotalouteen

Uutta tällainen korvaaminen ei ole. Samaa tehtiin 1930−40-luvuilla, kun puulla korvattiin mm. öljyä ja hiiltä. Voikukista koetettiin saada kotimainen luonnonkumin korvaaja ja kengissä käytettävistä nahkaosista osa korvattiin puuosilla.

”Esimerkkejä historiastamme löytyy paljon. Silloin kylläkin puhuttiin korvaavista tai korviketuotteista, ei biotaloudesta.”

Kemia yhdistää toimialat

Ahola-Luttila pitää selvityksessä kiinnostavimpana sen näkyväksi tekemistä, kuinka monella alalla kemian tuotteita tarvitaan. Se ei ole ei-kemisteille selviö.

Selvityksen tekijän Maija Pohjakallion tapaan myös Ahola-Luttila pitää poikkitieteellistä ja eri toimialat ylittävää toimintatapaa elintärkeänä huoltovarmuuden kannalta.

”Ei pitäisi olla rajaa, että tämä on teknologiaa, tämä puunjalostusta, tämä kemiaa. Pitää pystyä katsomaan avoimin silmin, mistä eri palikoita otetaan ja hyödynnetään ja lähdetään miettimään eteenpäin.”

 

 

 
 

 

Jaa artikkeli