Varautumisen vaikeudesta ja mustista joutsenista

12.6.2013
Nuutti Nikula

Tulevaisuuden tutkimisessa on viime vuosina osoitettu erityistä kiinnostusta niin kutsuttuihin mustiin joutseniin[1]. Mustilla joutsenilla tarkoitetaan yleisesti ilmiöitä tai tapahtumia, joita ei ennakolta pidetty mahdollisina ja joiden yhteiskunnalliset vaikutukset ovat suuria. Teorian mustista joutsenista loi Libanonissa syntynyt maailmankansalainen Nassim Nicholas Taleb, joka rahoitusmaailmassa työskennelleessään pettyi rahoitussektorin kapeaan tapaan mallintaa riskejä. Vuoden 2008 finanssikriisi nosti Talebin ansaitulle jalustalleen edustaen juuri sellaista kaaosta, joka syntyy liian yksinkertaistettuun hypoteesiin perustuvassa systeemissä. Yksinkertaistaen ajatus siitä, että asuntojen hintojen muutokset Yhdysvalloissa eivät seuraa toisiaan eri osavaltioissa, mahdollisti yhden maailmanhistorian suurimmista taloudellisista kriiseistä. Virheelliseen ajatteluun perustuva riskienhallinta siis loi pohjan katastrofille.

Tästä kriisistä viisastuneena mustien joutsenten etsinnästä on tullut yleisesti levinnyt harrastus. Tulevaisuuden ennakointiin ja siihen varautumiseen keskittyvissä laitoksissa ja instituutioissa on koettu yleisesti tärkeäksi hahmotella sellaisia epätodennäköisiäkin skenaarioita, joiden mahdolliset vaikutukset voisivat olla suuria. Tämä on jossain määrin nurinkurista, sillä koko termin perimmäinen luonne tarkoittaa tapahtumaa, jota ei voida ennakoida. Talouden kuplat ja arabikevään kaltaiset poliittiset järistykset ovat tapahtumia, jotka voidaan nähdä vasta niiden tapahduttua. Osittain innostus dramaattisiin ennustuksiin johtuneekin ihmisten halusta elää poikkeuksellista aikaa. Finanssikriisi myös osoitti suurten kriisien mahdollisuuden ja siten lisäsi innostusta ”löytää” seuraava katastrofi.

Tarkoittaako tämä sitten sitä, että tulevaisuuden ennustaminen tulisi hyödyttömänä lopettaa? Tähän voidaan vastata lainauksella toisen maailmansodan liittoutuneiden komentajalta ja Yhdysvaltain edesmenneeltä presidentiltä Dwight D. Eisenhowerilta: ”Plans are worthless, but planning is everything”. Vaikka tulevaa on mahdotonta täsmällisesti nähdä, on tärkeää yrittää varautua siihen. Kriisit eivät koskaan ole sellaisia, kuin niiden oletetaan olevan, mutta ainoa tapa valmistautua niihin on tehdä erilaisia suunnitelmia niiden selättämiseksi. Vaikka suunnitelmat itsessään eivät aina ole sellaisenaan käyttökelpoisia, niiden tekeminen on. Erilaisten skenaarioiden ja harjoitusten kautta opitaan asioita, jotka ovat kaikissa kriiseissä välttämättömiä. Tästä syystä mustia joutsenia on hyvä yrittää etsiä. Ei siksi että niitä voitaisiin löytää, vaan juuri siksi, että ne ovat näkymättömiä. Varmuuden vuoksi.

[1] Terminä mustan joutsenen alkuperä juonnetaan yleensä 1500 – luvun Englantiin, jossa se toimi synonyyminä mahdottomalle. Kun Hollantilainen löytöretkeilijä 1600 – luvun lopulla löysi mustia joutsenia Länsi-Australiasta, termi sai nykyisen merkityksensä vääränä hypoteesina mahdottomasta.

 

 

 

Jaa artikkeli