Vuoriklusteri on huoltovarmuutta

25.11.2014
Hannu Hernesniemi

Vuoriklusteri on yksi Suomen talouden tukipilareista – malminen ja metallinen. Se koostuu useista toimialoista, joiden yritykset ovat toisiinsa vahvoissa sidoksissa materiaalivirtojen, henkilöstön ja osaamisen sekä teknologian kautta. Eri toimialojen yritykset luovat yhdessä toisilleen kilpailukykyä. Päätoimialat ovat kaivosteollisuus, metallienjalostus ja kaivosteknologian valmistus. Niitä tukevat erilaiset palvelut kuten etsintä, kaivosten tukipalvelut, kuljetukset, kemianteollisuus ja energiantuotanto sekä metallien kierrätys.

Suomen huoltovarmuuden kannalta vuoriklusteri on varsin toimiva. Se täyttää tehtävänsä, sillä modernin yhteiskunnan huoltovarmuudesta huolehtivat pääsääntöisesti yritykset ja toimivat markkinat. Tätä täydentää laajamittainen julkisen vallan ja yritysten yhteistyö. Tärkeä osa huoltovarmuutta on varautuminen ja yritysten toiminnan jatkuvuudesta huolehtiminen.

Julkisella puolella huoltovarmuudesta vastaavat eri ministeriöt ja yksiköt omilla vastuualueillaan. Julkinen valta tekee yhteistyötä huoltovarmuusorganisaatiossa yritysten kanssa seitsemän sektorin puitteissa. Yritykset puolestaan toimivat 24 poolissa, jotka tekevät mm. varautumissuunnitelmia, selvityksiä ja järjestävät harjoituksia. Huoltovarmuuskeskus on toimintaa organisoiva ja kehittävä yksikkö, jolla on myös erityistehtäviä kuten varmuusvarastointi ja strategiset omistukset esim. energiainfrastruktuurissa.

Kriisiaikoina metallienjalostus on herkästi haavoittuva, koska sen raaka-aineista valtaosa on tuontia. Suomen kaivostoiminta on vieläkin suhteellisen vaatimatonta verrattuna metallienjalostuksemme raaka-ainetarpeeseen, eikä kotimaasta romujakaan kerry kuin osa tarpeesta. Malmien ja metalliromun tuonti on viime vuosina ollut noin 4-5 -kertainen vientiin verrattuna. Raaka-aineomavaraisuuden parantumisen kannalta olisikin hienoa, että vuosikymmenen vaihteen kaivobuumi jatkuisi. Ennen sitä tuonti oli jopa 17-18 -kertainen vientiin verrattuna.

Tekemistä investointien aitojen mataloittamiseksi on monella saralla. Talvivaara osoitti kuinka tärkeää on ympäristön huomioiminen. Oppirahat ovat suuret, mutta vaikeudet vievät voittoon. Ympäristöongelmat on hoidettava ja samalla luodaan tuleviin hankkeisiin osaamista ja kilpailukykyä. Jos ongelmia ei hoideta, vastustus kaivostoimintaa vastaan kasvaa, lupien saanti vaikeutuu ja uudet kaivokset jäävät avaamatta. Kyse ei ole yksin kaivosyritysten ja kaivos- ja ympäristöteknologian valmistajien urakasta. Myös opetusta ja tutkimusta sekä eri viranomaisten toimintaa on kehitettävä. Oikeastaan Suomi on tällä alalla maailmanmitassa nyt valtava kehityskeskus ja tulevien osaajien yliopisto.

Suomen infrastruktuuria pitäisi kehittää ottamaan huomioon kuljetusintensiiviset tuotannonalat. Rautatie Rovaniemeltä Sodankylään olisi tärkeä, jotta Keski-Lapin malmirikkaan alueen kaivoshankkeita saataisiin edistettyä. Samalla voitaisiin rakentaa rata Soklista Sodankylään. Radat tukisivat toisiaan. Näiden jälkeen rataa jatkettaisiin Sodankylästä Kirkkoniemeen. Edullinen kuljetusmuoto, valtameren jäätön syväsatama ja merikuljetukset Koillisväylän kautta edistäisivät metallinjalostuksen, metsäteollisuuden ja kemianteollisuuden vientiä Itä-Aasian valtaville markkinoille.

Vuoriklusterin energiahuollon osalta on käynnistymässä merkittäviä hankkeita. Fennovoima tuottaisi edullista sähköä metallinjalostukseen. Myös nesteytetyn luonnonkaasun (LNG) terminaali-investoinnit Tornioon ja Poriin mahdollistavat säästöt prosesseissa. LNG:llä voidaan hoitaa kaivosten energiahuoltoa, mihin on tarjolla myös kilpailevaa metsähake-energiaa ja tulevaisuudessa puupohjaista bioöljyä.

Vielä kannattaa palata raaka-ainepohjaamme. Lähes kaikkia malmejamme voidaan jalostaa Suomessa. Niitä ei kannata viedä toisille. Esimerkiksi litium on arvokas materiaali tehokkaissa litium-Ion-akuissa, joita sähköautot, trukit ja kaivoskoneetkin tarvitsevat. Suomessa on jo kokemusta niiden valmistamisesta, vaikkakin alan tehdas varhaisena pioneerina ajautui konkurssiin. Kolarin rautamalmi voidaan LNG:n avulla pelletoida ja käyttää Suomessa tai Ruotsissa. Kaikille löytyy prosessi tai sen kehittäjä. Ainostaan Soklin fosforirikaste, jatkojalostuksen kannattavuussyistä, lienee selvästi vientitavaraa.

Kukaan ei voi kieltää, etteikö Rautaruukkia ja Outokummun terästehdasta aikoinaan perustettu osittain huoltovarmuussyistä. Outokummun kuparilla oli valtava merkitys viime sotien hankintojen rahoittamisessa. Huoltovarmuuden näkökulmasta vuoriklusteri on tärkeä osa huoltovarmuuttamme. Kaivoksia ei voi siirtää ja jalostuslaitoksetkin ovat vaikeasti siirrettävissä. Kunhan toiminta on kannattavaa, se voi jatkua. Varmuusvarastoissa ei enää pidetä kuin joitakin erikoisnimikkeitä metallinjalostuksen ja valimoiden tarpeisiin. Mutta toivottavasti emme koskaan joudu tilanteeseen, jossa kullantuotannolla jouduttaisiin pelastamaan isänmaa vaikeuksista.

 
 

Jaa artikkeli