Vesi – Elämän perusta

28.6.2016

 

 

Kirjottajana

Jyrki Hakola

Johtaja, Perustuotanto-osasto

 


Vesi, tuo mainio elämän perusta, mutta mitä se oikein on? Kemiallisesti vesi on tietenkin H2O, eli hapen ja vedyn kemiallinen yhdiste. Hyvin yksinkertainen molekyyli, mutta ominaisuuksiltaan aivan verraton tuote ja kaikkien elollisten olentojen elintoimintojen perusta: lähes väritön, hajuton, mauton, neste, hyvä ravinto- ja hivenaineiden kuljetin, jäätyy ja höyrystyy, ja toimii vielä sammutusaineena tulipaloissa sekä kannattelee laivoja merellä. Vesi on siis kaikkein arkisin kemikaalimme, tapaamme sen kaikkialla ja jatkuvasti.


Antiikin kreikassa vettä pidettiin tulen, maan ja ilman lisäksi neljäntenä maailmankaikkeuden perusmateriaaleista. Aristoteles lisäsi listaan vielä eetterin, jota hän päätteli avaruuden täyttäväksi aineeksi. Amerikassa kemianopiskelijat tekivät vettä käyttäen kepposen kadulla kulkeneille ihmisille tiedustelemalla ohikulkijoilta, että mitä pitäisi ajatella divetyoksidi tai oksidaani tai vetyhydroksidi nimisestä kemikaalista: se tappaa tuhansia ihmisiä joka vuosi ja aiheuttaa muutenkin suuria katastrofeja ympäri maailmaan vuosittain. Tyypilliset vastaukset olivat: tällainen kemikaali ja sen käyttö täytyy välittömästi kieltää maailmanlaajuisesti. No kaikki tiedämme miten helppoa on ihmisten huijaus gallup kysymysten sopivalla asetannalla.
Maapallon vedestä 97% on suolaista merivettä. Elämälle keskeinen makea vesi edustaa siis varsin vähäistä osaa koko vesivarastostamme. Tästä suolattoman veden 3% osuudestakin vain 1/100-osa on helposti hyödynnettävissä muodoissa kuten pohjavetenä tai järvissä ja joissa. Loput makeasta vedestä on sitoutuneena jäätiköissä (lähes 80%) tai sijaitsee syvällä maa- ja kallioperässä (noin 20%). Vain 0,001% vedestämme leijuu pilvissä. Makea vesi on siis kriittinen ja suolattomassa muodossa ehtyvä luonnonvara. Ja suomalainen 4-henkinen kotitalous kuluttaa huoletta tätä puhdasta vettä runsaat 200 m3 vuosittain, kerrostaloasujat enemmän ja omakotiasukkaat vähän vähemmän.


Teollisuus ja maatalous ovat maailmalla määrällisesti suurimmat veden kuluttajat. Neuvostoliiton aikana puuvillan viljelyllä saatiin koko Keski-Aasiassa sijaitseva Aral-järvi kuivatettua olemattomaksi suolalätäköksi. Mutta kumpi muuten on kevyempää kuiva vai kostea ilma? Yllätys yllätys: fysikaalisesti kostea ilma on kuivaa kevyempää. Happimolekyyli O2 on vesimolekyyliä H2O raskaampi ja näin kostea ilma on kuivaa kevyempää – niin ja ne pilvetkin ovat yleisimmin korkealla taivaalla ja vain kovalla matalapaineella lähellä maan pintaa.


Vesi on hauska julkishallinnon kukkanen, ainakin Suomessa. Maaperässä, joissa, järvissä ja meressä ollessaan vesi on luonnonvara ja kuuluu sellaisenaan maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan. MMM hallinnoi lakiteknisesti myös puhtaan veden tuottamista ja jakelua, siis aina kotiemme vesihanaan asti. Kun tuo vesitippa sitten hanastamme tipahtaa, siitä muodostuukin yhtäkkiä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan tuote. Siis isäntä vaihtuu siinä silmänräpäyksessä – puhdasta ja turvallista kun olla pitää. No pitkään ei veden tarvitse STM:n virkamiehiä kumarrella, sillä iskeytyessään lavuaarin viemäriaukkoon vaihtuu isäntä jälleen. Nyt ollaan ympäristöministeriön toimialalla, jätettä kun ollaan. Tässä sitten kuluu jokin tovi kuljettaessa pitkin viemäriverkostoa jäteveden puhdistamon kautta takaisin luontoon, ja paluu MMM hallinnonalalle on väistämätön. On tässä pojalla monta isäntää ja kiirettä matkassa. Ei ihme, että niitä pitkällisiä kädenvääntöjä eri hallinnonalojen välillä vesiasioissa riittää.


Mutta ajatellaanpa vielä näitä pienoisia vesimolekyylejä liittyneenä toisiinsa, miljoonia molekyylejä yhdessä ryppäässä. Tällaisena me veden tunnemme, nestemäisenä aineena. Mutta kemiallisessa jaksollisessa järjestelmässä veden perusalkuaineena olevan hapen (O) kanssa samassa pääryhmässä on myös rikki (S). Rikki muodostaa näitä kahden vedyn sisältämiä hydridejä kuten happikin. Rikin vettä vastaava yhdiste on rikkivety SH2, mutta ominaisuuksiltaan varsin erilainen kemikaali: pahan hajuinen, myrkyllinen ja tyypillisesti kaasumainen tuote. Rikkivedyllä, toisin kuin vesimolekyylillä, ei ole kykyä voimakkaasti assosioitua toisten samanlaisten rikkivetymolekyylien kanssa. Rikkivety ei muodosta suuria aggregaattikokonaisuuksia meidän maailmassamme vallitsevissa normaaleissa lämpötila- ja paineolosuhteissa. Tunnemme rikkivedyn siis lähinnä epämiellyttävän hajuisena, kaasumaisena tuotteena. Ja hyvä näin. Saamme siis pitää tutun ja turvallisen veden edelleen käytössä sen tunnetuissa olomuodoissaan. Voimme edelleen käydä pulahtamassa virkistävälle uimareissulle mökkisaunan löylyistä sekä nauttia veden puhdistavasta vaikutuksesta.


Niin, ja eipä unohdeta vielä yhtä välillistä isäntää veden kohdalla. Liikenne- ja viestintäministeriökin saa lusikkansa vetiseen soppaan Ilmatieteen laitoksen kautta, kun sään ennustaminen on meteorologien haasteena. Toivotaan, että voimme kaikki turvallisesti nauttia tästä luonnon ihmeellisestä erikoisuudesta, vedestä, ja sen mitä moninaisimmista muodoista. Hyvää kesää kaikille.

 
 

 

Jaa artikkeli