Pahan päivän vara

7.3.2016

Alkutuotannosta huolehtiminen on suomalaisen huoltovarmuusajattelun perusta.

Suomi on maailman pohjoisin laaja-alaista kasvinviljelyä harjoittava maa ja täällä on aina jouduttu ottamaan huomioon sadon epäonnistumisen riski.

”Leipä- ja siemenviljaa talletettiin pahan päivän varalle sekä yksittäisillä tiloilla että yhdessä muiden pitäjäläisten kanssa. Varmuusvarastoitua siemenviljaa joudutaan edelleenkin käyttämään huonoina vuosina, viimeksi vuonna 2013”, MTK:n kehitysjohtaja ja alkutuotantopoolin poolisihteeri Markus Lassheikki sanoo.

”Tänään elintarvikkeiden saannin jatkuvuutta vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa varmistaa huoltovarmuusorganisaatio, jonka kolme poolia – alkutuotanto-, elintarviketeollisuus- ja kauppa- ja jakelupooli – muodostavat yhdessä oman elintarvikehuollosta vastaavan sektorinsa.”

Koko ketjun pitää toimia, jotta kuluttajat saisivat tarvitsemansa elintarvikkeet poikkeusolosuhteissakin.

”Maailma on muuttunut perusteellisesti alkutuotannossakin, eikä meillä enää kriisitilanteissakaan ole paluuta entiseen aikaan, jolloin maatilat olivat pitkälti omavaraisia ja työt tehtiin käsipelillä ja hevosvoimalla.”

Sähkö- ja tietoverkkojen varassa

Nykyajan maatilat ovat osa modernia verkostoitunutta taloutta, ja ne ovat aivan yhtä riippuvaisia energiansaannista ja tietoyhteyksistä kuin kaikki muutkin toimijat.

Poolisihteeri Markus Lassheikki muistuttaa, että ilman toimivaa ja kestävää maataloutta ei ole elintarvikehuollon poikkeusolojen huoltovarmuutta.

”Tietoliikenneyhteyksiä tarvitaan jo pelkästään siitä syystä, että maatalouden erilaiset rekisterit ja tuki- ja kontrollijärjestelmät on rakennettu niin teknisiksi. Esimerkiksi teuraseläimen alkuperän varmistaminen edellyttää toimivaa tietoverkkoa”, Lassheikki muistuttaa.

”Tiloillakin on huolehdittavat tietoturvasta, sillä tietoliikenneyhteyksien ohella myös tuotannossa käytettävät laitteet ja järjestelmät ovat alttiina häiriöille.”

Isot kotieläintilat ovat niin vahvasti riippuvaisia energiasta, että niillä on yleensä jo erilaisia varavoimajärjestelyjä. Tilat ovat itse asiassa varavoiman osalta varautuneempia kuin esimerkiksi teurastamot, meijerit ja leipomot keskimäärin ovat.

Suursikalan ja broilerikasvattamon koneellisten ilmastointijärjestelmien on toimittava käytännössä katkotta. Kymmenien tai jopa satojen lehmien lypsäminen ei onnistu enää käsin, eikä maidon hygieeninen käsittely ole mahdollista ilman toimivaa kylmätekniikkaa.

”Karjatilat ovat usein riippuvaisia myös kunnallisesta vesihuollosta, sillä esimerkiksi 150 naudan karjatilalla, jossa jokainen lehmä tarvitsee vettä 100 litraa vuorokaudessa, kuluu päivittäin 15 kuutiota vettä. Sellaisia vesimääriä ei löydy enää joka tilalta.”

”Tilakokojen kasvu ja yhä pitemmälle viety erikoistuminen vain voimistaa erilaisia riippuvuuksia.”

Joka hehtaari tarpeen

Suomen maatilojen määrä on yli puolittunut maamme EU-jäsenyyden aikana noin 50 000:een. Ennustetaan, että tiloja on kymmenen vuoden päästä alle 40 000. Vaikka tilakoko on samalla noussut, alkutuotannon omavaraisuusaste on jo pudonnut keskeisissä eläinperäisissä tuoteryhmissä 80-90 prosentin tasolle.

Lassheikki muistuttaa, että pitkäaikaisemmassa kriisissä, jossa ulkomaankauppa estyy tai häiriintyy vakavasti, tuotantomäärät putoavat entisestään rehun, lannoitteiden, torjunta-aineiden, koneiden ja energian saatavuuden vaikeutuessa.

Ilman keinolannoitteita hehtaarikohtainen satotaso jää vain puoleen normaalista.

Varautumista tarvitaan

Ulkomaankaupan häiriötilanteessa, jossa alkutuotannon tarvitsemien panosten saatavuus vaikeutuu, tuotantomäärät laskevat huomattavasti.

 

”Äärimmäisessä kriisitilanteessa jokaista viljelyskelpoista peltohehtaaria tarvitaan. Alkutuotantoon on varattu viisinumeroinen luku miehiä ja naisia, jotka huolehtivat omien tilojensa ohella myös muun pinta-alan viljelystä”, Lassheikki kertoo.

”Pitkässä kriisissä tuotantoa aletaan ohjata ja tuotantopanoksia säännöstellä ja esimerkiksi siipikarjan ja sianlihan tuotantomäärä supistuu tuontirehujen saannin vaikeutuessa. Maidontuotanto pyritään kuitenkin pitämään mahdollisimman korkealla tasolla jo siitä syystä, että tuotantoeläinten tarvitsema rehu kasvaa vapaasti laitumella ja nurmella. Se ei ole tuontisoijan tai muun valkuaisen varassa.”

Enemmän munia samaan koriin

Tilakoon kasvu ja tilojen erikoistuminen vaikuttaa huoltovarmuusmielessä kahteen suuntaan. Toiminta on toisaalta ammattimaisempaa ja osaavampaa, ja liiketoimintalähtöinen jatkuvuudensuunnittelu on näille tiloille luonnostaan selvää.

Toisaalta kun kaikki munat ovat samassa korissa, toiminta muuttuu monin tavoin haavoittuvammaksi.

”Tilakokojen kasvun myötä olemme entistä riippuvaisempia logistiikasta. Lisäksi esimerkiksi kananmunantuotannon keskittyminen Lounais-Suomeen ja sianlihan tuotannon läntiseen Suomeen merkitsee, että alueelliset häiriöt heijastuvat koko maahan”, Lassheikki sanoo.

”Fukushiman kaltainen ydinvoimaonnettomuus tai afrikkalaisen sikaruton puhkeaminen länsirannikolla merkitsisi isoa valtakunnallista ongelmaa.”

Alkutuotantopoolin piirissä kannetaan erityistä huolta rakennemuutoksen alla painivan alkutuotannon kannattavuudesta. Jos tila ei kannata normaalioloissa, sitä ei ole poikkeustilanteessakaan. Tilojen lopettaminen kannattavuussyistä vähentää alkutuotannon omavaraisuutta.

Kehitystrendit tuovat haasteita

Tilakoon kasvu, tilojen erikoistuminen ja alueellinen keskittyminen lisäävät riippuvuutta logistiikasta.

Työvoiman saanti ja ammattitaito on myös pystyttävä turvaamaan.

 

”Liiketoiminnan kannattavuuden ohella pitemmän tähtäyksen avainkysymys on työvoiman saanti ja alan koulutukseen hakeutuminen. Nuoret eivät uskaltaudu alkutuotantoon, jos he näkevät alan toimintaedellytykset huonoina”, Lassheikki pohtii.

”Samaan suuntaan vaikuttaa myös riippuvuus ulkomaisesta kausityövoimasta. Jos rajat sulkeutuvat poikkeusolojen takia, ei tule työvoimaakaan.”

Lassheikin mukaan yhteiskunnalta tarvittaisiin vahvaa signaalia alkutuotannon jatkuvuuteen panostamisesta ja toimenpiteitä, joilla alkutuotannon harjoittamisesta normaalioloissa saadaan kestävää.

”Ei esimerkiksi ole samantekevää, mistä ostetaan ainekset niihin 900 miljoonaan ateriaan, jotka vuosittain tarjotaan suurkeittiöiden kautta. Jos siinä etsitään vain halvinta vaihtoehtoa, se näkyy suomalaisilla tiloilla.”

Jussi-Pekka Aukia

Teksti, kuvat (Markus Lassheikki ja pitäjänmakasiini) ja video

 

Alkutuotantopooli

• Sopimusosapuolina MTK ja Huoltovarmuuskeskus

• Pyrkii elintarvikehuollon toimivuuteen myös vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

• Ylläpitää tilannekuvaa, toteuttaa viranomaisyhteistyötä ja varmistaa tuotantopanosten saatavuutta.

• Kouluttaa viljelijöitä ja muita tilojen kanssa yhteistyötä tekeviä tahoja kuten sijaisapu-henkilöitä ja urakoitsijoita.

• Tarttuu kriittisiin saatavuuskysymyksiin sekä aineellisten että henkilöresurssien osalta.

 

Poolisihteeri Markus Lassheikki kertoo, millaiseen ajatteluun alkutuotantopoolin toiminta perustuu

 

1700-luvun huoltovarmuutta

Eteläpohjalaisen Isokyrön pitäjänmakasiinissa viljat olivat hyvässä turvassa. Ovessa on kolme lukkoa, joiden avaimet olivat kolmen luotettavaksi havaitun pitäjäläisen hallussa. Oven avaamiseksi kaikkien piti olla samaan aikaan paikalla.

 

 

 

 

 

 

Jaa artikkeli