Kirkko ja kriisinkestävyys

9.12.2019

Molemmilla kansankirkoilla – luterilaisella ja ortodoksisella – on merkittävä rooli ja vastuu yhteiskunnan henkisen kriisinkestävyyden tukijalkana. Siitä mainitaan myös yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa ja kirkkolaissa.

”Kirkon rooli nousee siitä, että olemme koko ajan valmiusorganisaatio, jonka tehtävänä on olla paikalla tukemassa surun ja hädän keskelle joutuneita", sanoo Suomen Evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallituksen kansliapäällikkö Pekka Huokuna.

”Meillä on valmius kohdata vaikeita ja raskaita asioita niin rauhantilan vallitessa kuin kriisiaikoinakin. Tälläkin viikolla seurakunnissa on kymmeniä kuolemantapauksia, joissa papit ja diakoniatyö pyrkivät tukemaan omaisia. Samoin hautaustoimi on meidän lakisääteinen perustehtävämme, jonka hoitoon olemme varautuneet kaikissa olosuhteissa.”

Evankelis-luterilainen kirkko on pyrkinyt viimeisten 10-15 vuoden aikana kehittämään organisaatiotaan ja luomaan toimivia järjestelyjä kriisien varalle. Taustalla ovat vuosituhannen alun surulliset kouluampumiset ja tsunami-katastrofi, sekä ymmärrys virallisen roolin sille asettamista vaatimuksista.

Pekka Huokuna toimii Suomen Evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallituksen kansliapäällikkönä vuoden 2019 alusta. Ennen nykyistä tehtäväänsä hän oli kahdeksan vuoden ajan valmiuspäällikkönä tekemisissä myös valmiusasioiden kanssa.

 

Kun jotain tapahtuu

Kuten kaikessa valmiustoiminnassa, normaaliolojen organisaatiolla pyritään toimimaan myös poikkeustilanteissa, ja toimintaa skaalataan ylös tarvittaessa.

”Meillä ei ole kriisiasiantuntijoita, joita kaivamme tarvittaessa kellarista esiin, vaan ihan samat ihmiset vastaavat niin arjen kuin poikkeusolojenkin kriisitilanteista. Ja siinä heillä on vahvuutena hyvät suhteet ja verkostot muihin alueen toimijoihin”, Huokuna sanoo.

Kriiseissä meidän edellytetään antavan henkistä tukea hädänalaisille. Teemme sitä aina paikallisen pelastusjohdon alaisuudessa.

 

”Suurten ja monien pienempienkin tapausten yhteydessä kirkon ovet avataan ensimmäisenä. Meidän tarvitse määrätä sitä erikseen täältä Kirkkohallituksesta, vaan se on kirjattu seurakuntien valmiussuunnitelmiin. Meidän tehtävämme on tukea itsenäisiä seurakuntia.”

Kirkkokäsikirjassa on suruhartauden kaava, ja seurakuntien työntekijöille – jotka itsekin ovat sekaisin ja hämillään suuronnettomuuden kohdatessa heidän yhteisöään – on olemassa valmiit ohjeet sopivista rukouksista ja virsistä.

Osana yhteistä pelastusorganisaatiota

Entistä enemmän painottuu viestinnällinen ulottuvuus ja kriisiviestintä. Kun jotain tapahtuu, ei mene montaa minuuttia kun kaikki keskeiset toimijat kirkon organisaatiossa ovat siitä tietoisia.

”Valitettavasti kriiseihin vastaamista on jouduttu moneen kertaan testaamaan tositilanteissa, ja sitä on toki myös harjoiteltu.”

Kirkko ei ole osa valtion organisaatiota, mutta sille on henkisen huollon osalta kirkkolaissa määritelty varautumisvelvollisuus.

Meillä on valmius kohdata vaikeita ja raskaita asioita niin rauhantilan vallitessa kuin kriisiaikoinakin.

 

”Kriiseissä meidän edellytetään antavan henkistä tukea hädänalaisille, jota teemme aina paikallisen pelastusjohdon alaisuudessa toimien ja josta vastaavat seurakunnissa virkavastuulla työskentelevät ammattilaiset”, Huokuna muistuttaa.

”Emme me kuitenkaan miellä itseämme henkistä maanpuolustusta harjoittavaksi organisaatioksi, vaikka olemme miettineet paljon, miten voimme varmistaa perustyömme jatkumisen kaikissa olosuhteissa. Se on sitä, mitä me teemme.”

Kirkko keskellä kylää

Vaikka seurakuntien ja kuntien välille ei enää nykyaikana voi vetää samanlaisia yhtäläisyysmerkkejä kuin sata vuotta sitten, kirkko on edelleen se paikka, minne ihmiset hakeutuvat jos jotakin tapahtuu. Eikä tulijoiden uskonnolla ole silloin merkitystä.

”Uhrien ja omaisten kanssa käytävät keskustelut ovat luonnollisesti tiukan luottamuksellisia. Meillä on ohjeistukset muun muassa siitä, miten surijoita suojataan tunkeilevalta lehdistöltä. Niitä tarvitaan, sillä iso onnettomuus voi nostaa pienenkin paikallisseurakunnan yhtäkkiä keskelle kansallista mediamyrskyä.”

Kirkolla on toimipiste joka ikisessä kirkonkylässä, ja siellä virkavastuulla toimivaa korkeasti koulutettua henkilökuntaa. Se on merkittävä voimavara.

”Esimerkiksi Jämijärven lento-onnettomuuden jälkeen paikallisen seurakunnan lomasijainen avasi kirkon ovet ja piti vielä samana iltana muistohartauden. Oli pääsiäispäivä ja muu yhteiskunta oli lomalla”, Huokuna kertoo.

”Eikä onnettomuuden tarvitse ylittää valtakunnallista uutiskynnystä: pienellä paikkakunnalla esimerkiksi parinkin nuoren kuolema auto-onnettomuudessa on todella iso asia, joka vaatii omaisten lisäksi käsittelyä esimerkiksi koulutoverien kanssa.”

Olemme miettineet paljon, miten voimme varmistaa perustyömme jatkumisen kaikissa olosuhteissa. Se on sitä, mitä me teemme.

 

Viime aikoina kirkon piirissä on pyritty vahvistamaan työntekijöiden tietoisuutta roolistaan, ja lisäämään heidän yhteydenpitoaan muihin yhteiskunnan toimijoihin esimerkiksi harjoituksissa.

”Vaikka koemme että meillä on kirkkona annettavaa kriisitilanteissa, ymmärrämme myös olla hätätilanteissa sekaantumatta pelastuslaitoksen ja terveydenhuollon organisaatioiden työhön”, Huokuna linjaa.

Myös auttavana kätenä

Kirkon tarjoama vapaaehtoinen apu ei rajoitu vain henkisen tuen antamiseen. Kirkolla on laaja vapaaehtoistoiminta ja verkostot, jotka pyrkivät auttamaan vaikeuksissa olevia.

Esimerkiksi vuoden 2015 pakolaistulvan yhteydessä seurakunnat lähtivät usein ensimmäisinä tarjoamaan majoitusta ja muuta tukea.

”Meillä on tiloja ja olemme varautuneet ottamaan vastaan evakuoitavia ihmisiä, ja meillä on ajateltu valmiiksi, miten sellaisessa tilanteessa toimitaan. Jokainen seurakunta on taloudellisesti ja toiminnallisesti itsenäinen, eikä heidän tarvitse kysyä ylempää, voidaanko laittaa patjoja seurakuntasalin lattialle. He vain lähtevät liikkeelle.”

Ja suurten sähkökatkosten aikana, kuten kävi Mikkelin seudulla Tapaninpäivän 2011 myrskyn jälkeen, seurakunnista lähdettiin katsomaan, miten mökeissään asuvat vanhukset pärjäävät.

”Kirkon ja seurakuntien erilaiset auttamispalvelut – palvelevat puhelimet ja chatit – lisäävät muutenkin yhteiskunnan henkistä kriisinsietokykyä viestimällä jo pelkällä olemassaolollaan, että jos jollain on hätä, häntä kuunnellaan. Me teemme tätä omaa työtämme: julistamme Jumalan sanaa, edistämme lähimmäisenrakkautta ja välitämme ihmisistä.”

 

 

 

 

Jaa artikkeli