Kriisitilanteessa yksiselitteinen tieto on elintärkeää

22.7.2015

Kriisitilanteessa tarvitaan tietoa, ja suuri osa siitä on paikkaan sidottua. Miten toiminta ja päätöksenteko saadaan sujuvammaksi paikkatiedon avulla? Mitä on otettava huomioon, kun iso joukko ihmisiä erilaisista organisaatioista heitetään äkkiä toimimaan yhdessä?

Tieto ja sen käyttö kriisinhallinnassa on ajankohtainen aihe. Tutkija Hannes Seppänen Aalto-yliopistosta on tutkinut sitä yhteistoiminnan näkökulmasta. Miten häiriötilanteista voidaan saada vähemmän normaalielämää haittaavia tiedon ja yhteistyön avulla?

Seppänen on selvittänyt väitöstyössään yhteistyötä ja paikkatiedon käyttöä erilaisissa tilapäisissä kriisiorganisaatioissa, kuten lento-onnettomuusharjoituksissa, myrskytuhojen raivauksessa ja valtionhallinnon yhteisharjoituksissa.

Mitä ollaan tekemässä?

Tilapäisissä organisaatioissa, kuten onnettomuuden sattuessa, sujuva yhteistyö on elintärkeää. Sitä voidaan parantaa, kun ymmärretään muutamia asioita, Seppänen päättelee. Pitää tietää

• toimintaympäristö (esim. mitkä ovat toimijoiden tavoitteet? Kuinka erilaisia toimintakulttuureja toimintaan osallistujilla on?)
• keskeiset toimenpiteet tavoitteisiin pääsemiseksi ja niitä varten tarvittava kriittinen tieto (esim. hälytystieto ja resurssien sijainti)
• millaista kriittisen tiedon on oltava laadultaan (esim. miten tarkkaa tai johdonmukaista tieto on ja miten se on saatavilla).

Eri toimijoiden on myös tiedettävä, miten kukin pyrkii tavoitteisiinsa ja millaista tietoa ne tarvitsevat.

Hannes Seppäsen väitöskirja käsitteli paikkatiedon käyttöä erilaisissa tilapäisissä kriisiorganisaatioissa.

Onko tieto yksiselitteistä?

Seppänen kertoo esimerkin lento-onnettomuusharjoituksesta. Siinä tärkeä tieto on kadonneiden lukumäärä. Etsintöjä jatketaan niin kauan, kunnes kaikki ihmiset on löydetty. Etsinnät vievät aikaa ja sitovat ihmisiä.

”Tärkeää on, missä muodossa tieto kerrotaan ja kenelle. Tämä määrittää, ymmärtävätkö kaikki asian samalla tavalla ja oikein. Harjoituksessa oli ajoittain epäselvää, pitääkö etsintöjä vielä jatkaa, sillä tieto sairaalaan kuljetetuista ja kuolleista ei ollut määrämuotoista. Ei ollut yhteistä tapaa merkitä asioita.”

Merkinnöistä tehtiin siis erilaisia tulkintoja, ja se aiheutti epätietoisuutta.

Tee käsitteet selviksi

Erilaisia tulkintoja tehdään helposti varsinkin silloin, kun toisten kieltä ja toimintakulttuuria ei tunneta. Oletetaan, että jokin sana tarkoittaa samaa muillekin kuin itselle.

”Pitää ymmärtää, kuinka erilaisia organisaatioita on mukana toiminnassa. Se määrittelee, miten paljon on keskityttävä käsitteisiin, visualisoitava informaatiota ja sovitettava yhteen kieltä. Käytetäänkö samoja yksikköjä? Tämän ymmärtäminen voi viedä aikaa”, Seppänen huomauttaa.

Oho ─ yhteinen kieli puuttuikin

Esimerkiksi lento-onnettomuusharjoituksessa ilmeni, että meripelastus ja lentokentän viranomaiset käyttivätkin eri koordinaattijärjestelmiä onnettomuuspaikan sijainnin ilmoittamisessa. ”Mereen pudonnut” kone näyttikin lentokentän näkökulmasta olevan sisämaassa.

”Lentokenttä ja meripelastus eivät olleet tehneet kovin paljon yhteistyötä. Niiltä puuttui tieto siitä, että ne toimivat eri koordinaattijärjestelmillä. Yhteinen kieli puuttui, vaikka näennäisesti puhuttiin samasta asiasta, sijainnista”, Seppänen konkretisoi.

Hannes Seppänen väitöstyö voi konkretisoitua käytännön työkaluiksi kriisinhallinnan harjoituksiin.

Defining critical information requirements and quality in cooperative disasters management

Hannes Seppäsen väitöskirjan voit ladata täältä

 

Riitta Gullman

Teksti ja kuva

 

 

 

 

 

Jaa artikkeli