Resilientti kaupunki

31.7.2014

Keitä ovat David Otellini, Oscar Santiago Uribe Rocha ja Mike Gillooly? Ei hätää, ellet tunnistanut. Harva tietää, että he ovat maailman kolme ensimmäistä kaupunkien resilienssijohtajaa eli amerikanenglanniksi Chief Resilient Officeria. San Franciscon Otellini oli ensimmäinen tämän vuoden maaliskuussa, Kolumbian Medellinin Uribe Rocha toinen ja Uuden-Seelannin Christchurchin Mike Gillooly kolmas.

Nimitysten taustalla on Rockefeller säätiön 100 resilienttiä kaupunkia -hanke. Säätiö pyrkii edistämään nimenomaan kaupunkien laaja-alaista varautumista niin ennakoitaviin kuin ennakoimattomiin häiriöihin. Säätiö on järjestänyt kilpailun maailman kaupungeille resilienssin edistämisestä. Kaupunkien tuli perustella säätiölle sitä, miten ne ovat edistäneet ja suunnittelevat edistävänsä resilienssiä. Säätiö lupasi valita hakemuksista 100 kaupunkia, joiden resilienssin kehittämistä se tukee taloudellisesti. Resilienssijohtajien palkkaaminen on osa tätä tukea. Vuonna 2013 prosessi eteni niin, että 372:n hakemuksen joukosta 32 kaupunkia 1) kelpuutettiin resilienssihankkeeseen mukaan. Ilmeisesti kriteerit täyttäviä ei tätä enempää katsottu olevan, koska juuri nyt on meneillään uusi hakemuskierros.

Säätiö määrittelee hankkeen yhteydessä resilienssin kaupunkien yksilöiden, yhteisöjen, instituutioiden, liikeyritysten ja järjestelmien kyvyksi säilyä hengissä, sopeutua ja kasvaa kokevatpa ne mitä hyvänsä stressiä tai akuutteja shokkeja (the capacity of individuals, communities, institutions, businesses and systems within a city to survive, adapt, and grow no matter what kinds of chronic stresses and acute shocks they experience). Resilienssi auttaa ihmisiä palautumaan vahvempina vastoinkäymisistä ja elämään paremmin hyvinä aikoina. Kaikki kaupungit ovat erilaisia, mutta säätiön mielestä kaikki resilientit järjestelmät sisältävät yhteisiä piirteitä.

Huomiota herättää, että Pohjoismaista Tanskan Vejle on ainoa ensimmäisessä vaiheessa mukaanotettu kaupunki. Tähän voi olla satunnaisiakin syitä kuten amerikkalaisten kaupunkien suuri osuus osoittaa, mutta osansa lienee sillä, että Suomessa ja Pohjoismaissa kaupunkeihin ei kohdistu niin vakavia uhkia kuin mukana oleviin kaupunkeihin. Shokkiuhkista yleisimpiä valituissa kaupungeissa ovat tulvat ja maanjäristykset ja rakenteellisista stresseistä pahimpia ikääntyvä infrastruktuuri ja veden puute.

Resilisenssi

tarkoittaa hankkeessa kaupunkien yksilöiden, yhteisöjen, instituutioiden, liikeyritysten ja järjestelmien kykyä säilyä hengissä, sopeutua ja kasvaa kokevatpa ne mitä hyvänsä stressiä tai akuutteja shokkeja

 

Aloittaneiden resilienssijohtajien haastatteluissa näkyy, että he kokevat työnsä olevan osittain perinteistä varautumistyötä, mutta totuttua laaja-alaisempaa. Yhteisöllisyys ja ihmisten osallistuminen nähdään välttämättömyytenä. Parhaiten tämän kiteyttää Christchurchin Mike Gillooly “ resilienssin on oltava yhteisölähtöistä ollakseen relevanttia.” Uusi-Seelanti onkin maailman johtavia maita niin resilienssitutkimuksessa kuin yhteisöllisyyden kytkemisessä varautumiseen. Taustalla ovat tietysti rankat maanjäristys- ja tulvakokemukset. Maa lienee luonnonuhiltaan maailman pahimpia paikkoja.

Hyppy perinteisestä teknisestä varautumisesta sosiaaliseen resilienssiin on kaikkialla erittäin vaativa, paljon enemmän kuin termin muuttaminen. Suomessa on tähän vahvoja perinteitä, mutta nykyoloissa tähän haasteeseen ei juuri ole havahduttu. Rockefeller säätiön ajatus lähteä edistämään resilienssiä nimenomaan kaupungeissa tuntuu osuvalta. Yhteisöllinen resilienssi tarvitsee kyllä valtiollista lainsäädännöllistä, sosiaalista ja koulutuksellista tukea, mutta paikallisyhteisöt ovat valtioita uskottavampia resilienssin kehittäjiä.

1)  Kaupungit ovat Ashkelon, Bangkok, Berkeley, Boulder, Bristol, Byblos, Christchurch, Da Nang, Dakar, Durban, El Paso, Glasgow, Jacksonville, Los Angeles, Mandalay, Medellin, Melbourne, Mexico City, New Orleans, New York City, Norfolk, Oakland, Porto-Alegre, Quito, Ramallah, Rio de Janeiro, Rooma, Rotterdam, San Francisco, Semarang, Surat, Vejle.

 

Lue lisää

Resilienssiä etsimässä

Hannu Pelttarin kirjoitus HVK:n blogissa

 

 

Hannu Pelttari

Hannu Pelttari jäi eläkkeelle
Huoltovarmuuskeskuksen johtajan tehtävästä
vuonna 2014, mutta seuraa edelleen aktiivisesti
resilienssiä ja alan tapahtumia

 

 

 
 

 

Jaa artikkeli